Aloitin työskentelyn Kosovon EULEX-operaatiossa huhtikuussa -16 sotarikostutkijana. Kosovon sodassa 1998-1999 sai surmansa toistakymmentätuhatta ihmistä, ennen kuin sota saatiin päätökseen Naton pommituskampanjalla maalis-kesäkuussa 1999.

En lähde tässä kirjoituksessa avaamaan sen enempää tutkimuksiamme liittyen vuosien 1998-1999 tapahtumiin Kosovossa, vaan keskityn enemmän jokapäiväiseen elämään tällaisella siviilikriisinhallintamissiolla.

Kosovohan sijaitsee keskellä Eurooppaa ja täällä on nykyään ihan rauhallista noin yleisesti ottaen. Oma toimipaikkani on pääkaupunki Pristina, jonka asukkaista ylivoimainen enemmistö on albaaneja. Täällä on edelleen aistittavissa se kiitollisuuden velka, jota albaanit tuntevat kansainvälisiä toimijoita kohtaan liittyen 1999 Naton pommituskampanjaan, jolla saatiin loppu Kosovon sodalle. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, enkä kertaakaan näiden 2,5 vuoden aikana ole kokenut mitään negatiivista paikallisen väestön toimesta itseäni kohtaan.

Itse asiassa pikemminkin päinvastoin. Kun keskusteluissa tulee ilmi, että olen Suomesta, on usemmankin kerran vastapuolen osalta otettu esille nimi Simo Häyhä, jonka maine toisen maailmansodan aikaisena tarkka-ampujana on kiirinyt tänne asti. Eräskin mies kertoi, että Häyhä on hänen suurin idolinsa.

Täällä kansainväliset EULEXin työntekijät asuvat vuokra-asunnoissa ympäri kaupunkia. Tämä on suuri ero verrattuna moniin missioihin, joissa ollaan jossain leirissä erilaisten muurien ja barrikadien ympäröiminä. Täällä liikkuminen on täysin vapaata ja kaupunki on täynnä mitä erilaisimpia hyviä ruokaravintoloita. Myös muuhun iltaelämään löytyy paikkoja joka makuun. Myöskään iltaisin ei kaupungilla ole ollut mitään ongelmia paikallisten kanssa, eikä mitään ryöstöjä tai pahoinpitelyitä ole kohdistunut kansainvälisiin työntekijöihin. Humalaisia ei täällä katukuvassa näe käytännössä ollenkaan, ei edes viikonloppuisin.

Täällä voi esim. keilata, pelata minigolfia ja tennistä, käydä elokuvissa, ulkoilla kaupungin puistoalueilla jne. Myös hyviä 24/7 auki olevia kuntosaleja löytyy noin 70 euron vuosimaksulla. Itsekin olen käynyt melko ahkerasti salilla, mutta omalta kohdaltani tärkein harrastusmuoto on kuitenkin snooker. Kun tulin tänne, suurin pettymykseni oli se, ettei Pristinasta eikä edes koko maasta löytynyt ainoatakaan snooker-pöytää. Kävin pitkään pelaamassa silloin tällöin Makedonian Skopjessa kahden tunnin ajomatkan päässä, mutta syksyllä -17 päätin tehdä tälle asialle jotain.

Kävin Pristinassa asunnoltani puolen kilometrin päässä olevan biljardisalin omistajan juttusilla, ja tarjouduin ottamaan osaa kustannuksiin, mikäli hän voisi hommata jostain salilleen snooker-pöydän. Hän kiinnostui asiasta ja teimme diilin, jonka mukaan minä voisin aina etukäteen varata omat pelivuoroni ja mikäli pöytä olisi vapaana, voisin aina harjoitella pöydällä ilmaiseksi. Muuten maksaisin peleistäni normihinnan. Ja kuinka ollakaan, alta kolmen viikon salille tuli hyväkuntoinen käytetty pöytä, johon asennettiin vielä uusi huipputason verka. Ainoan ongelman muodostivat pelipallot, jotka näyttivät siltä, että ne olivat viettäneet viimeiset vuotensa jonkun mutaisen lammen pohjassa. Esim. ruskean ja punaisen pallon erottaminen toisistaan oli lievästi sanoen haasteellista. Asia korjaantui, kun toin seuraavalla Suomi-lomallani omat palloni Suomesta ja annoin ne klubin käyttöön.

Tämän snooker-pöydän saamisen jälkeen ei ole juurikaan ollut vapaa-ajan ongelmia, pelattua on tullut tosi paljon! Olen pelannut työkavereiden kanssa, mutta myös paikallisista biljardin pelaajista muutamat ovat osoittautuneet innokkaiksi snookerin pelaajiksi, joten pelikavereita löytyy aina.

Tammikuussa 2018 tuolla salilla järjestettiin Kosovon ensimmäinen snookerturnaus, jonka yhteydessä minulle pyytämättä/yllättäen luovutettiin kyseisen klubin omistajan ja Kosovon Biljardiliiton presidentin allekirjoittama kunniakirja, jossa minua kiitettiin tuestani ja kuulumisestani kyseisen klubin Biljardi/Snooker -yhteisöön.

Asumisesta vielä muutama sana. Täällä on asumismuotona periaatteessa kaksi vaihtoehtoa. Asua voi kerrostaloasunnossa perusvuokraa maksaen ja huolehtien itse muista kuluista eli: sähkö, vesi, lämmitys, jätemaksu, internet, kaapeli-TV, parkkeeraus jne. Toinen vaihtoehto on asua ”omakotitalossa”, missä yksi kokonainen kerros on käytössä ja kaikki edellä mainitut asiat kuuluvat yhteen maksettavaan konttihintaan. Minulla on kokemusta molemmista asumistavoista, mutta itselleni jälkimmäinen on mieluisampi vaihtoehto. Olen asunut nyt vajaan vuoden tällaisessa nelikerroksisessa talossa lähes 100 neliön asunnossa, ja olen erittäin tyytyväinen. Kokonaishinta asumiselle on selvästi halvempi, eikä tarvitse enää jonotella vähän väliä maksamassa sitä ja tätä laskua eri paikkoihin kuukauden välein.

Työasiosta sen verran, että työaikamme on ma-to 08-17 ja pe 08-15.45, viikonloput ovat normaalisti vapaita. Ruokatunti on 45 minuuttia ja muutaman minuutin kävelymatkan säteella täällä keskustassa löytyy kymmeniä hyviä ravintoloita mistä valita.

Kotilomista mainittakoon se, että eräs pohjoismainen lentoyhtiö lentää nykyisin suorilla lennoilla Pristina –Helsinki reittiä. Kesällä -17 yhtiö testasi markkinoita lentämällä vajaan kahden kuukauden ajan keskikesällä torstaisin ja lennot olivat lähes aina täynnä. Tästä rohkaistuneena yhtiö alkoi vuonna -18 lentää maaliskuun lopusta lokakuun loppuun ja peräti kahdesti viikossa eli lauantaisin ja tiistaisin. Lennot olivat edelleen lähes aina täynnä, ja tämän seurauksena yhtiö ilmoitti jatkavansa tulevan talven läpi lentoja kerran viikossa lauantaisin. Talven jälkeen, keväällä -19 toivottavasti jatketaan taas kahdesti viikossa.

Aikaisemmin Suomeen lennettiin täältä lähinnä joko Istanbulin tai Frankfurtin kautta, mutta tämä suora yhteys on kyllä todellista luksusta, kun vielä yleensä menopaluulipun saa reilulla satasella! Tämä lauantai-tiistai on myös erittäin hyvä vaihtoehto satunnaisille matkailijoille vierailla Kosovossa. Nykyään täällä tapaakin usein tällaiselle reissulle tulleita isompia ja pienempia suomalaisia porukoita.

Kuten yllä olevasta ilmenee, olen erittäin tyytyväinen olooni ja näihin olosuhteisiin täällä Pristinassa.

Aina ei kuitenkaan ole ollut hymy herkässä, ja nämä ongelmat liittyvät lähinnä autooni, jonka kävin ostamassa toukokuussa -16 Saksan Monchengladbachista. Muuttoautoahan ei enää voi Suomeen tuoda verottomana näiltä reissuilta, mutta Saksasta autoa ostettaessa saa sentään Saksan ALV:n palautetuksi, kun tuo auton Kosovoon eli siis EU:n ulkopuolelle. Tarina on pitkä, mutta lyhykäisyydessään maksoin autostani täyden hinnan sillä oletuksella, että saan ALV:n takaisin koska autoa kaupattiin sekä brutto – että nettohinnalla eli ALV:lla ja ilman ALV:ta. Myyjä kuitenkin kieltäytyi maksamasta ALV:ta minulle takaisin ja sen jälkeen alkoikin melkoinen vääntö. Hän väitti, että hän pystyi myymään auton ilman ALV:ta vain yrityksille, ei yksityiselle ihmiselle.

Asiaan ei tuolloin Saksassa saatu selvyyttä ja ajoin auton tänne Kosovoon. Sen jälkeen aloin työstää asiaa Saksan suuntaan saksalaisen kollegani avustuksella, ilman häntä olisin varmaan joutunut luovuttamaan taisteluni. Lensin uudelleen muutaman viikon päästä Saksaan asiaa selvittämään. Menin myyjän kanssa paikalliselle tullikamarille papereiden kanssa, mutta myyjältä paloi siellä pinna ja hän poistui vauhdilla paikalta. Katsoimme tullimiehen kanssa hetken toisiamme hölmistyneinä ja sen jälkeen juoksin miehen perään ja sain pysäytettyä hänet tullikamarin pihalla. Otin kaveria niskasta kiinni ja sanoin että ” we have still unfinished business inside”. Onnistuin saamaan hänet uudelleen tullikamarille asioita selvittämään. Paperit saatiin lopulta kuntoon ja kaveri lupasi maksaa tililleni kahden viikon päästä sen ALV:n eli reilut 6000 euroa ja suureksi hämmästyksekseni näin myös tapahtui. Erittäin stressaava keissi, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Hymy ei myöskään ollut kovin herkässä heinä-elokuussa -17, kun onnistuin saamaan tuohon autooni kolmessa viikossa viisi eri korjausta vaativaa ulkoista vauriota. Veikkaisin, etta kyseessä on suomalaisen siviilikriisinhallinnan ennätys, tuskinpa kukaan on tuosta ”pannut paremmaksi”. Silloin tuntui, että aina kun otin autoni tallista ulos, jotain tapahtui autolle. Jollei muuta, niin hullu koira hyökkää vauhdissa auton kimppuun terävine kynsineen Skopjen keskustassa…

Jos jotain negatiivista Kosovosta pitäisi mainita, niin liikenne tulee ehdottomasti ensimmäisena mieleen. Täällä on karmeat kolaritilastot ja ihmisiä kuolee ja loukkaantuu vakavasti niin tiheästi, että täällä on tilastojen mukaan Euroopan vaarallisin liikenne. Käytännössä se omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että ajaessani kerron Suomessa käyttämäni normaalin turvavälin Eulexin autolla liikuttaessa 1,5:lla ja omalla autollani liikkuessa turvavälin kerroin on 2,0. Sen on jo oppinut, että aivan mitä tahansa voi liikenteessä sattua, joten siinä mielessä reilu turvaväli on paras tae välttyä ongelmilta.

Meillä on täällä Pristinassa myös aktiivinen virallinen suomalainen Martta-kerho, jonka puitteissa on järjestetty kaikenlaisia tapahtumia. Suurimpana tapahtumana mainittakoon massiivinen vuoden 2017 Suomi 100-juhla, johon lähes koko Pristinan suomalaisyhdyskunta otti osaa useiden kansainvälisten vieraiden ohella.