Siviilikriisinhallinta – Tietoa työnantajalle

Sisältö

Lukijalle
Kriisinhallinnan tausta, tavoitteet ja toimijat
Koulutus ja rekrytointi siviilikriisinhallinnan asiantuntijaksi
Suomalaisten tehtävät siviilikriisinhallintaoperaatioissa
Työ- ja virkasuhteen kysymyksiä
Operaatioon lähtö ja operaatioaika
Paluu kotimaahan ja työpaikalle
Uuden osaamisen hyödyntäminen työpaikalla
Muistilista työpaikalle ja siviilikriisinhallintatehtäviin lähtevälle
Työnantajien kokemuksia työntekijöiden siviilikriisinhallintatehtäviin osallistumisesta

Lukijalle

Siviilikriisinhallinnan avulla pyritään vähentämään konflikteista ja kriiseistä kärsivien maiden epävakautta ja estämään sekasortoisten olojen leviämistä. Kriisioloissa sijaa saavat järjestäytynyt rikollisuus ja huumekauppa, hallitsematon maahanmuutto ja terrorismi, jotka levittäytyvä myös Eurooppaan ja ovat siten myös EU:n jäsenmaiden ongelmia. Näihin ongelmiin siviilikriisinhallinta pureutuu niiden lähtö- ja lähialueilla, tehden näin työtä Euroopan turvallisuuden lisäämiseksi.

Siviilikriisinhallinta on EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeä instrumentti sekä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Siviilikriisinhallintaan osallistumalla maamme on aktiivisesti mukana EU:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden toiminnassa ja päätöksenteossa. Yhtä olennaisesti siviilikriisinhallinta on vaikuttamista Euroopan ja Suomen sisäiseen turvallisuuteen.

Siviilikriisinhallinnan keskeinen toimintatapa on asiantuntijatyö, jota tehdään kriisialueilla sekä operaatioiden suunnittelussa ja johdossa. Suomi lähettää siviilikriisinhallintatehtäviin asiantuntijoiksi eri alojen ammattilaisia, jotka ovat tämän ajan valtion palveluksessa. Asiantuntijoiden työnantajana toimii Kriisinhallintakeskus, joka hoitaa niin henkilöiden rekrytoinnin ja kouluttamisen kuin myös varustamisen siviilikriisinhallintatehtäviin. Asiantuntijat nimitetään pääsääntöisesti vuoden määräajaksi kerrallaan, ja operaatiosta ja tehtävästä riippuen palvelussuhdetta voidaan jatkaa korkeintaan neljän vuoden ajaksi.

Useimmilla siviilikriisinhallinnan tehtäviin lähtevillä on kotimaassa työpaikka, josta he ovat virka- tai työvapaalla. Tämä vaatii luonnollisesti työpaikalla suunnittelua ja erilaisten järjestelyjen tekemistä. Järjestelyjä helpottaa se, että työpaikalla on riittävästi tietoa siviilikriisinhallinnasta ja operaatioon lähtevään työntekijään liittyvistä työnantajan velvollisuuksista. Myös työntekijän paluu siviilikriisinhallintatehtävistä sujuu paremmin, kun työnantaja tietää miten operaatiossa työskentely vaikuttaa työntekijän osaamiseen ja miten sitä voidaan hyödyntää työntekijän palattua.

Tähän materiaaliin on koottu tietoa työnantajille siviilikriisinhallinnasta, sen toimintatavoista sekä operaatioon lähtijöiden koulutuksesta. Lisäksi esitellään työnantajaa koskevia siviilikriisinhallintatehtäviin liittyviä lainkohtia. Materiaalin jälkimmäinen osa käsittelee työntekijän operaatioon lähtöön ja paluuseen liittyviä kysymyksiä. Loppuun on koottu näkökulmia ja työkaluja, jotka voivat auttaa operaatiossa kertyneen osaamisen tunnistamisessa ja sen hyödyntämisessä työpaikalla.

Materiaali on tuotettu Kriisinhallintakeskuksessa ja sitä ovat kommentoineet useat aihepiirin asiantuntijat, siviilikriisinhallintatehtävissä toimineet sekä heidän työnantajansa. Lukijakuntaan toivotaan kuuluvan sekä niiden työnantajien, joiden työntekijä on lähdössä siviilikriisinhallintatehtäviin, että niiden, jotka haluavat edistää siviilikriisinhallintakokemusten hyödyntämistä omassa organisaatiossaan.

Kriisinhallinnan tausta, tavoitteet ja toimijat

Kriisi tai konflikti syntyy yleensä hyvin nopeasti. Kriisin kärjistyessä yhteiskunnan peruselementit alkavat horjua tehden valtiosta hauraan. Hauras valtio ei kykene huolehtimaan kansalaisten peruspalveluista ja hyvinvoinnista eikä takaamaan alueen turvallisuutta. Asukkaat altistuvat tällöin rikollisten toiminnalle, ihmisoikeuksien loukkauksille ja epätasa-arvolle. Kriisin vaikutukset voivat myös levitä kauas alkuperäisestä lähteestään pakolaisvirtojen, ääriliikkeiden toiminnan, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden muodoissa.

Siviilikriisinhallinta on yksi keino kriisien lieventämiseen ja niiden vaikutusten leviämisen ehkäisyyn. Siviilikriisinhallinnan operaatioissa tuetaan aseellisesta konfliktista ja siitä seuraavasta humanitaarisesta kriisistä kärsivää tai siitä toipumassa olevaa haurasta valtiota. Sen keinot ovat ei-sotilaallisia, ja toiminta myös kohdistuu siviileihin, joiden elämää ja arjen vakauttamista siviilikriisinhallinnalla tuetaan.

Operaatiossa työskentelevät asiantuntijat rauhoittavat tilannetta, kouluttavat, ohjaavat ja tukevat paikallisia viranomaisia heidän työssään sekä tarvittaessa hoitavat väliaikaisesti paikallisviranomaisten tehtäviä. Päämääränä on vahvistaa oikeus- ja turvallisuussektorin toimintakykyä ja auttaa luomaan demokraattinen valtio, jolla on toimiva hallinto, oikeusjärjestelmä, rajavalvonta ja poliisivoimat. Nämä suojaavat kansalaisia, takaavat ihmisoikeuksien kunnioituksen ja tasa-arvon toteutumista, sekä turvaavat taloudellista kehitystä.

Suomen toimintaa siviilikriisinhallinnan kentällä ohjaa valtioneuvoston julkaisema Siviilikriisinhallinnan kansallinen strategia. Siinä määritellään toiminnan tulevaisuuden visio ja tavoitteet, joiden mukaan siviilikriisinhallinnalla edistetään rauhaa, vakautta ja kestävää kehitystä. Strategiassa siviilikriisinhallinta liitetään keskeisten turvallisuutta uhkaavien tilanteiden, kuten hallitsemattoman maahanmuuton ja terrorismin leviämisen estämiseen.

Suomen osallistuminen siviilikriisinhallintaan pohjautuu perustuslakiin (1 § 3. mom.), jossa säädetään maamme mukanaolosta kansainvälisessä yhteistyössä rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Tätä tehtävää on toteutettu jo useiden vuosikymmenten ajan lähettämällä suomalaisia kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin. 2000-luvulla siviilikriisinhallinta on noussut Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan myötä tärkeäksi toimintamuodoksi sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalle. Nykyään siviilikriisinhallinnassa vaikuttavat useat orga- nisaatiot, joista Suomen kannalta keskeisimmät ovat:

• Euroopan unioni (EU), jonka kansainvälinen rooli kriisien hallinnassa kasvaa edelleen. Suurin osa suomalaisista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista osallistuu juuri EU:n operaatioihin.
• Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj), joka pyrkii siviilikriisinhallinnan avulla konfliktien ennaltaehkäisyyn sekä kansainvälisen luottamuksen ja rauhan rakentamiseen. Suomalaisia osallistuu nykyisin aiempaa enemmän Etyj:n operaatioihin.
• Yhdistyneet kansakunnat (YK), jonka peruskirjan mukaan sen turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta. Suomesta lähtee YK:n tehtäviin yksittäisiä siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita.

Nykyisin katsotaan, että nopein ja tehokkain tapa kriisin taltuttamiseen ja hauraan valtion olojen vakauttamiseen on kokonaisvaltainen kriisinhallinta. Siinä sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta tukevat toisiaan niin, että konfliktin hillintään ja olojen vakauttamiseen käytetään kussakin tilanteessa tehokkaimpia keinoja. Myös kansalaisjärjestöjen ja kehitysavun tekemä työ suuntautuu samoihin päämääriin ja on osa kokonaisuutta. Kansainvälisten organisaatioiden toiminta perustuu aina yhteistyöhön paikallisten kanssa ja heidän toimintansa tukemiseen.

Koulutus ja rekrytointi siviilikriisinhallinnan asiantuntijaksi

Suomalaisten siviilikriisinhallinnan koulutus sekä asiantuntijoiden rekrytointi ja lähettäminen operaatioihin on keskitetty Kriisinhallintakeskukselle (Crisis Management Centre, CMC Finland), joka toimii sisäministeriön yhteydessä. Kriisinhallintakeskus huolehtii kattavasti siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksista, joihin kuuluvat henkilöstövalmiuksien lisäksi asiantuntijoiden logistiset ja materiaaliset valmiudet sekä toimintoja tukeva tutkimus ja kehittäminen.

Siviilikriisinhallinnan tehtäviin hakeutuvilta edellytetään riittävää pohjakoulutusta – usein korkeakoulututkintoa – ja riittävää aiempaa työkokemusta. Vaatimuksena on myös hyvä englannin kielen taito, joka osoitetaan kielitaitotestistä saatavalla todistuksella. Ensimmäistä kertaa kenttätehtäviin hakeutuvilta edellytetään siviilikriisinhallinnan peruskoulutuksen suorittamista.

Peruskoulutus järjestetään 12 päivää kestävänä intensiivikurssina, jota edeltää omaehtoinen verkko-opiskelu. Peruskoulutus kattaa sellaiset tiedot ja taidot, joita osallistuja tarvitsee riippumatta siitä, millaiseen siviilikriisinhallintatehtävään hän on hakeutumassa. Peruskoulutukseen sisältyvän turvallisuuskoulutuksen suorittaminen on vaatimuksena korkean riskin operaatioon osallistumiselle.

Peruskoulutukseen sisältyvät aihepiirit ovat:

• konfliktien syiden ja seurausten sekä konfliktiin osallistuvien tahojen toiminnan analysointi
• ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistäminen kansainvälisen yhteisön jäsenenä
• tehokkaat tarkkailu-, neuvonta- ja mentorointitaidot
• työskentely erilaisissa kulttuuri- ja toimintaympäristöissä
• kenttätyössä tarvittavien välineiden tehokas käyttö
• turvallisuus operaatiossa.

Erikoiskoulutuksissa syvennetään peruskoulutuksessa opittavia siviilikriisinhallinnan tietoja ja taitoja tiettyyn erityisteemaan liittyen. Koulutukset on suunniteltu ensisijaisesti niille, joilla on aikaisempaa siviilikriisinhallinnan kokemusta tai kriisinhallinnan peruskoulutus. Erikoiskoulutuksia ja harjoituksia järjestetään sekä Suomessa että ulkomailla.

Operaatiokohtainen perehdytyskoulutus tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun henkilö on valittu tehtävään ja operaatioon lähtö on varmistunut. Koulutus kestää 1-5 päivää ja se sisältää syventävää tietoa kohdemaasta ja kyseisestä operaatiosta. Lisäksi Kriisinhallintakeskus antaa perehdytyksen työsuhteen ehtoihin, yhteydenpitokäytäntöihin, työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä muihin valtiotyönantajan kannalta keskeisiin teemoihin. Koulutus on pakollinen kaikille Suomen lähettämille asiantuntijoille. Operaatioon osallistumisen jälkeen järjestetään viimeinen koulutusjatkumoon kuuluva vaihe, palautetilaisuus.

Tehtäviin rekrytointi

Kriisinhallintakeskus ilmoittaa internetsivuillaan haettavina olevista siviilikriisinhallintatehtävistä. Tehtävää hakeneiden joukosta Kriisinhallintakeskus valitsee soveltuvimman suomalaisen ehdokkaan ja esittää tätä ulkoministeriölle (UM), joka hyväksyy suomalaisen ehdokkaan asettamisen ehdolle tehtävään. Lopullisen valinnan eri maiden asettamista ehdokkaista tekee operaatio.

Operaatioon lähtevä ei voi itse päättää milloin hän tehtävässä aloittaa, vaan aloituspäivän määrittävät yhdessä operaatio ja Kriisinhallintakeskus. Käytännössä valinnan ja lähtöpäivän välillä on aikaa yleensä noin kuukausi, mutta operaation pyynnöstä ja Kriisinhallintakeskuksen valmiuksista riippuen aikaa voi kulua tässä vaiheessa enemmän tai huomattavasti vähemmänkin.

Suomalaisten tehtävät siviilikriisinhallintaoperaatioissa

Siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian ja nykyisen hallitusohjelman mukainen tavoite on, että kulloinkin siviilikriisinhallinnan tehtävissä toimii 150 suomalaista. Käytännössä määrä kuitenkin vaihtelee eri aikoina. Nykyisin suomalaisia on noin kahdessakymmenessä kansainvälisessä operaatiossa ja toimistossa eri puolilla maailmaa. Noin joka kymmenes siviilikriisinhallinnan asiantuntija työskentelee Euroopan suurissa kaupungeissa niin kutsutuissa sihteeristötehtävissä. Sihteeristössä on operaatioiden ylin operatiivinen johto sitä tukevine esikuntineen ja siellä vaikutetaan siviilikriisinhallinnan kehittämiseen, operaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen, sekä raportoidaan jäsenmaille operaatioiden toiminnasta.

Siviilikriisinhallinnan kenttätehtäviin kuuluvat operaation ydin- ja tukitehtävät. Tukitehtävät vastaavat minkä tahansa organisaation hallinnollisia ja käytännön toimintaa tukevia tehtäviä, joita ovat mm. henkilöstöhallinto, atk-asioiden hoito ja tiedottaminen. Varsinaiset operaation ydintehtävät voidaan jakaa monitorointi, neuvonanto-, ja koulutustehtäviin sekä paikallisten viranomaisten toimintaa korvaaviin tehtäviin.

Monitorointi- eli tarkkailutehtäviin kuuluvat aselevon, rauhansopimuksen ja ihmisoikeuksien toteutumisen tarkkaileminen. Lisäksi tarkkailijat edesauttavat paikallisten ryhmittymien välisen vuorovaikutuksen toteutumista. Tarkkailutehtävissä toimivilla ei ole täytäntöönpanovaltuutta, vaan tehtäviin kuuluvat ainoastaan tarkkailu ja raportointi havaituista asioista.

Neuvonantajatehtävissä suomalaiset asiantuntijat tukevat paikallisia viranomaisia neuvoillaan. Esimerkkeinä tästä ovat paremmin toimivan oikeusjärjestelmän rakentamista tukeva neuvonta sekä poliisin ja oikeuslaitoksen yhteistyön parantaminen. Myös vankeinhoidon kehittäminen ja korruption torjunta voivat olla neuvonnan tavoitteena.

Koulutustehtävissä suomalaiset osallistuvat yhteiskunnan kannalta keskeisten ammattiryhmien, kuten paikallisen poliisin, rajavartiomiesten ja oikeuslaitoksen työntekijöiden ammattitaidon kehittämiseen. Paikallisten viranomaisten toiminnan korvaaminen heidän tehtäviään hoitamalla on suhteellisen harvinaista. Näin saatetaan toimia silloin, kun paikallisten viranomaisten toimintakyky on heikentynyt konfliktin seurauksena. Suomalaiset asiantuntijat ovat hoitaneet esim. tuomarin ja syyttäjän tehtäviä, hallintotehtäviä, sekä poliisi- sekä tullitehtäviä Kosovossa (UNMIK ja EULEX Kosovo).

Kaikissa tehtävissä läpileikkaavina teemoina ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, ja sitä kautta siviilikriisinhallinnan, toiminnan painotukset. Ne ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen, oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen sekä kokonaisvaltaisuuden huomioonottaminen. Nämä periaatteet huomioidaan jo asiantuntijoiden koulutuksessa sekä asetettaessa suomalaisia ehdokkaiksi avoinna oleviin tehtäviin.

Suomen osallistumisesta tiettyyn operaatioon ja panostuksen suuruudesta päätetään poliittisesti. Suomi on osallistunut mm. Etyj:n johtamaan SMMU, eli ’Special Monitoring Mission to Ukraine’ -operaatioon Ukrainassa. Muina esimerkkeinä Suomen osallistumisesta voidaan mainita Kosovossa toteutettava, oikeusvaltiokehitystä tukeva EULEX-operaatio ja Georgiassa aselepoa valvova EUMM-operaatio.

Työ- ja virkasuhteen kysymyksiä

Suurin osa siviilikriisinhallinnan asiantuntijatehtäviin hakeutuvista työskentelee kotimaassa valtion palveluksessa. Yksityiseltä sektorilta ja kansalaisjärjestöistä tulevien määrä on kuitenkin kasvanut viime vuosina niin, että heitä on tällä hetkellä reilu kolmannes kaikista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna mukana on eniten poliiseja, mutta kaikkiaan siviilikriisinhallintatehtävissä toimivien ihmisten tausta-ammattien kirjo on suuri.

Laki siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan (1287/2004) säätelee palvelussuhdetta ja kokoaa operaatioon osallistuvan velvollisuudet ja oikeudet. Kriisinhallintaoperaatioon ulkomailla osallistuva on määräaikaisessa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa valtioon. Henkilön työnantaja on Kriisinhallintakeskus. Suomalaiset osallistuvat siviilikriisinhallinnan operaatioihin yleensä sekondeerattuina eli lähetettyinä asiantuntijoina. Tämä tarkoittaa, että Suomen valtio työnantajana lähettää heidät tehtäviin ja vastaa palkkakustannuksista, mutta toiminnallisesti he ovat operaation toimeenpanijan alaisuudessa, tehden operaation määräämiä tehtäviä.

Siviilikriisinhallintalain 7 §:ssä säädetään oikeudesta saada virkavapautta ja vapautusta työstä palvelussuhteen ja siviilikriisinhallinnan perus- tai perehdytyskoulutuksen ajaksi sekä työ- ja virkasuhteen jatkumisesta.

• Pykälän 1 momentin mukaan: valtion, kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevalle on myönnettävä palkatonta virkavapautta tai vapautusta työstä laissa tarkoitetun palvelussuhteen, siviilikriisinhallinnan peruskoulutuksen tai palvelussuhdetta edeltävän perehdytyskoulutuksen ajaksi.
• Pykälän 2 momentin mukaan valtion, kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevan työ- tai virkasuhdetta ei saa palvelussuhteen tai koulutuksen takia päättää eikä myöskään sen aikana irtisanoa. Sama koskee myös muita työnantajia, jotka ovat myöntäneet palveluksessaan olevalle vapautusta työstä laissa tarkoitetun palvelussuhdetta, siviilikriisinhallinnan peruskoulutusta tai palvelussuhdetta edeltävää perehdytyskoulutusta varten. Muun työnantajan kuin valtion, kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevan työsuhteen jatkumisen ja irtisanomissuojan edellytyksenä on siten työnantajan myöntämä vapautus työstä.
• Pykälän kolmannessa momentissa säädetään, että palvelussuhteen, koulutuksen tai harjoituksen päätyttyä tai keskeydyttyä henkilöllä on oikeus palata työhön siten kuin maanpuolustusvelvollisuutta täyttävän työ- ja virkasuhteen jatkumisesta annetun lain (305/2009) 4 §:ssä säädetään. Sen mukaan työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, työntekijälle on tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen tai palvelussuhteen mukaista työtä ja, jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta sopimuksen mukaista työtä.

Yllä mainittua pykälää sovelletaan myös silloin, kun siviilikriisinhallintatehtävä päättyy asiantuntijasta ja Kriisinhallintakeskuksesta riippumattomista syistä aiemmin kuin alkuperäinen nimitys. Käytännössä näin voi käydä esim. silloin, kun operaation tehtäviä karsitaan tai kun se lopetetaan kokonaan suunniteltua aiemmin.

Myös operaatioon osallistuneen työntekijän lomakorvauksia käsittelevä siviilikriisinhallintalain 8 § on työnantajan kannalta tärkeä. Siinä säädetään, että muulle kuin valtion palveluksessa olevalle henkilölle suoritetaan siviilikriisinhallinnan palvelussuhteen päättyessä lomakorvausta siten kuin vuosilomalaissa säädetään. Sen sijaan valtion palveluksessa olevalle ei makseta lomakorvauksia, vaan operaatioaikana käyttämättä jäänyt vuosiloma pidetään sen jälkeen kun palvelussuhde siviilikriisinhallintatehtävissä päättyy. Vaihtoehtoisesti virasto ja virkamies voivat myös sopia siitä, että virkamiehelle tai työntekijälle maksetaan vuosilomakorvaus vuosilomapäiviltä, jotka on ansaittu siviilikriisinhallintalain 7 §:n 1 momentin mukaisilta virkavapausajoita tai työstä vapautusajoilta. Vuosilomakorvaus voidaan maksaa vain niiltä vuosilomapäiviltä, jotka on ansaittu virkavapausajan tai työssä vapautusajan kestettyä yhdenjaksoisesti yli 12 lomanmääräytymiskuukautta.

Operaatioon lähtö ja operaatioaika

Siviilikriisinhallintatehtäviin nimitetään aina määräajaksi, eikä niistä voi rakentaa jatkuvaa työsuhdetta tai uraa. Koska työntekijän odotetaan palaavan aiempaan työpaikkaansa siviilikriisinhallintatehtävien jälkeen, on sujuva yhteistyö niin operaatioon lähtiessä kuin sieltä palatessa tärkeää sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Avoin keskustelu ja suunnittelu ennen lähtöä sekä yhteydenpito operaatioaikana voivat ennaltaehkäistä paluuvaiheen ongelmia ja edesauttaa työntekijän kokemusten hyödyntämistä työpaikalla.

Asiantuntija edustaa operaatiossa paitsi itseään ja Suomea, niin usein myös omaa organisaatiotaan. Työntekijän osallistuminen siviilikriisinhallintatehtäviin on organisaatiolle mahdollisuus hyödyllisten kontaktien luomiseen ulkomaisiin kollegoihin ja organisaatioihin sekä tiedon saantiin esim. kohdemaasta tai alueesta.

Ennen työntekijän operaatioon lähtöä on hyvä suunnitella yhteydenpidon tapaa ja sen tavoitteita. Käytännössä työpaikan ja työntekijän yhteydenpitoon voi kuulua työntekijän työpaikalle lähettämä vapaamuotoinen raportti tietyin väliajoin (esim. kuukausittain). Raportti voi käsitellä asioita, joista työnantaja toivoo tietoa, tai se voi kertoa epävirallisemmin työntekijän kuulumisia. On hyvä kuitenkin muistaa, että yhteydenpito perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä virka- tai työvapaalla olevaa henkilöä voi velvoittaa pitämään yhteyttä tai raportoimaan vapaan aikaisista toimista.

Yhteydenpitoa voi helpottaa se, että organisaatio nimeää siitä huolehtimaan vastuuhenkilön tai edustajan. Edustaja välittää työntekijän antamat tiedot organisaatiossa eteenpäin niitä tarvitseville ja informoi vastaavasti operaatiossa olevaa työpaikan tiedontarpeista. Hänen tehtävänään on myös toimia ulkomailla olevan työntekijän edustajana ja pitää tämä ajan tasalla työpaikan tapahtumista ja oman alan kehityksestä sekä lainsäädännön muutoksista. Yhteydenpidon lisäksi edustaja huolehtii kotiorganisaatiossa siitä, että työntekijä muistetaan silloin, kun organisaatiossa tehdään työntekijän asemaan vaikuttavia päätöksiä tai organisaatiotason urasuunnitelmia.

Hyvä keino työpaikan ja työntekijän välisen suhteen ylläpitoon on se, että työntekijä käy kotimaan lomillaan työpaikalla tervehdyskäynnillä. Työntekijä osoittaa huomaavaisuutta työnantajaa kohtaan myös tiedottamalla työpaikalle välittömästi, jos hän jatkaa siviilikriisinhallintatehtävissä tai jos operaatio päättyy suunniteltua aiemmin. Väärinkäsitysten välttämiseksi on hyvä tehdä näkyväksi mahdolliset yhteydenpidon vaikeudet, kuten viestintävälineiden toimimattomuus, aikaero ja operaatioiden vaatimat salassapitosäännöt.

Paluu kotimaahan ja työpaikalle

Kulttuurishokkia pidetään normaalina reaktiona ihmisen muuttaessa ulkomaille. Myös kotiinpaluu ulkomaan operaatiosta voi tuntua suurelta, tai jopa suuremmalta muutokselta kuin vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen. Tätä muutosta ja siihen liittyviä kokemuksia kuvataan käsitteellä käänteinen kulttuurishokki. Se on ulkomailta palaavilla hyvin tavallinen kokemus. Siihen voi kuulua ulkopuolisuuden tunnetta ja kotimaan tapojen kokemista vieraiksi ja oudoiksi. Käänteinen kulttuurishokki vaikuttaa niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työpaikallakin.

Motivaatio- ja sopeutumisongelmat työpaikalla ovat mahdollisia, jos palaajan odotukset ja todellisuus eivät vastaa toisiaan. Palaaminen vanhoihin tehtäviin voi olla turhauttavaa, jos omien taitojen ja osaamisen koetaan kasvaneen huomattavasti ulkomaanoperaatiossa. Työntekijästä voi tuntua, ettei häntä ja hänen osaamistaan arvosteta, jos työnantaja ei osoita kiinnostusta hänen kokemuksiaan ja oppimaansa kohtaan. Jos epäsuhta omien odotusten ja kokemusten välillä kasvaa liian suureksi, voi halu työpaikan vaihtoon lisääntyä.

Viime vuosina kriisinhallintaoperaatioiden toimintaympäristöt ovat muuttuneet vaarallisemmiksi ja myös siviiliasiantuntijat joutuvat aiempaa useammin uhkaaviin tilanteisiin. Vaikka vaaratilanteen tai välikohtauksen ja sen aiheuttamien tuntemusten käsittelyyn pyritään jo operaatioissa, voi ihminen tarvita paljonkin aikaa henkeään uhanneen tapahtuman aiheuttaman kriisin läpikäyntiin. Shokin jälkeinen reagointivaihe voi jatkua kuukausia, ja se voi ilmetä mm. ristiriitaisina ja voimakkaasti vaihtelevina tunteina, ahdistuneisuutena ja unettomuutena. On hyvä, jos työpaikalla pystytään tunnistamaan tilanteeseen puuttumisen ja avun tarve, tuetaan ihmisen jaksamista ja kannustetaan häntä hakemaan apua terveydenhuollon ammattilaisilta.

Keinoja työhön paluun tukemiseen

• Huolellinen etukäteissuunnittelu ennen lähtöä
• Käänteisen kulttuurishokin tunnistaminen ja ajan antaminen sopeutumiselle
• Työnantajan kiinnostus työntekijän kokemuksia kohtaan
• Mahdollisuus työntekijälle puhua kokemuksistaan ja jakaa osaamista
• Joustavuus ja yksilökohtaisten erojen huomioon ottaminen
• Ohjaaminen tarvittaessa terveydenhuollon palveluihin.

Uuden osaamisen hyödyntäminen työpaikalla

Tieto ja jatkuva oppiminen kuuluvat nykyajan organisaatioiden tärkeimpiin menestystekijöihin. Organisaatio oppii sekä luomalla itse uutta tietoa että liittämällä yksilöiden hallussa olevaa tietoa palvelemaan organisaation tavoitteiden saavuttamista. Organisaatiossa keskeinen kysymys on, miten yksittäisillä ihmisillä oleva inhimillinen pääoma saadaan koottua yhteisöä hyödyttämään.

Inhimillinen pääoma tarkoittaa työntekijän tietoja, taitoja, kykyjä ja muita piirteitä, jotka ovat työelämässä hyödyllisiä. Pääoma kasvaa, kun ihminen kouluttautuu, oppii uutta työssään ja saa elämänkokemusta. Jos työpaikalla ei tunnisteta tai hyödynnetä työntekijöiden inhimillistä pääomaa, hukataan arvokkaita resursseja. Inhimillinen pääoma voi olla yleistä, eli yleisiä taitoja ja kykyjä tai spesifistä, eli tietyssä työpaikassa hyödynnettävissä olevaa pääomaa.

Siviilikriisinhallintatehtävät haastavat ihmisen oppimaan uutta ja kasvattavat siten inhimillistä pääomaa. Yleisimmin siviilikriisinhallintatehtävissä olleet arvioivat kerryttäneensä kielitaitoa, oppineensa toimimista monikulttuurisessa ja -arvoisessa yhteisössä sekä kartuttaneen tietoutta kohdemaasta ja kulttuurista. Näiden, sinänsä loogisesti, ulkomaantehtävissä karttuvien tietojen ja taitojen lisäksi siviilikriisinhallintatehtävien kerrotaan parantavan myös ihmissuhdetaitoja ja yleisiä työskentelytaitoja. Monikulttuurinen yhteisö on usein haastava, mistä syystä ihmisten erilaisuuden kanssa toimeen tuleminen ja johtaminen erityisesti hankalissa tilanteissa ovat taitoja, joiden monet kokevat kehittyneen operaatioaikana.

Siviilikriisinhallintatehtävissä toimineet kokevat usein henkilökohtaisen muutoksen suureksi. Kasvanut joustavuus ja stressinsietokyky ovat tärkeitä ominaisuuksia myös suomalaisessa työelämässä. Riippuen operaatiosta ja omista tehtävistä on mahdollista, että oma ammattitaito, kouluttajan taidot, projektityöskentely tai syvällinen tietämys jostakin erityisteemasta kuten ihmisoikeuksista on kasvanut. Kriisialueilla ja -tilanteissa työskentelyssä olennainen nopea reagointi, paineensietokyky ja organisointitaidot ovat myös nykyisessä suomalaisessa työelämässä tarpeellisia taitoja.

Tehtävät ja kokemukset siviilikriisinhallintatehtävissä ovat erilaisia, mistä syystä on tarpeen selvittää kullekin yksilöllisesti kertynyt osaaminen. Osaamisen kehittymistä voi tarkastella esim. tulos- tai tavoitekeskustelun yhteydessä. Erilaiset osaamisen kartoituksen välineet, kuten osaamispuu tai osaamiskartta, voivat auttaa opitun näkyväksi tekemisessä.

Siviilikriisinhallintatehtävät voidaan liittää uratarkasteluun ja nähdä ne yhtenä suunnitelmallisena urapolun vaiheena. Siviilikriisinhallintatehtävät voidaan ottaa myös osaksi organisaation urasuunnittelua. Organisaation tasolla voidaan laatia urapolkustrategia, jossa suunnitellaan, miten ja kenelle työntekijöistä suositellaan siviilikriisinhallintatehtäviä, jotta siitä koituisi mahdollisimman suuri hyöty organisaatiolle. Organisaation tavoitteet, oppiminen, urasuunnittelu ja yksittäisten työntekijöiden osaamisen hyödyntäminen voidaan näin nähdä kehämäisenä toimintana, joka perustuu kokonaisuuden suunnittelulle.

Muistilista työpaikalle ja siviilikriisinhallintatehtäviin lähtevälle

	Työnantaja	Työntekijä
Ennen lähtöä	määrittelee kansainvälistymiseen liittyvät tavoitteet ja organisaation urapolut	ottaa ajoissa esille suunnitelmansa siviilikriisinhallintatehtäviin lähtemisestä
	kannustaa organisaation kannalta oikeiden henkilöiden osallistumista	hakee ajoissa virka- tai työvapaata
	nimeää edustajan/yhdyshenkilön lähtijälle
	tarjoaa lähtövalmennuksen
Operaation aikana	informoi tärkeistä organisaation ja toimintaympäristön muutoksista	pitää yhteyttä työnantajaan sähköpostilla/puhelimitse, vierailee työpaikalla
	informoi ajoissa paluupositiosta	edustaa operaatiossa myös työntantajaa
Operaation jälkeen	mahdollisaa opitun jakamisen organisaatiossa	jakaa tietoa ja osaamista organisaatiossa
	tukee palaajaa; paluuvalmennus, kiinnostus, terveydenhoito	käyttää uusia tietojaan ja osaamistaan organisaation hyväksi

Työnantajien kokemuksia työntekijöiden siviilikriisinhallintatehtäviin osallistumisesta

Kokemuksia siviilikriisinhallintatehtävistä Rikosseuraamuslaitoksessa

Virva Ojanperä
Erityisasiantuntija, Rikosseuraamuslaitos, keskushallintoyksikkö

Meillä on toistaiseksi aika vähän työntekijöitä, jotka ovat olleet siviilikriisinhallintatehtävissä. Organisaatiollamme on kuitenkin hyviä kokemuksia siitä, kun virkamiehiämme on ollut kansainvälisissä tehtävissä.

Joskus käy niin, että henkilö on tehnyt siviilikriisinhallintatehtävissä vaativampia tehtäviä kuin mitä hänellä omassa työssään kotimaassa on. Hän on löytänyt ehkä itsestään uusia kykyjä, kehittynyt ja innostunut uusista tehtävistä. Kun kuitenkin meillä Suomessa virkarakenteet ovat aika jäykät, ei ehkä oppimaansa pystykään hyödyntämään omassa tehtävässään. Tästä voi seurata pettymystä.

Suurin hankaluus taas on usein siinä, miten siirtää saatuja kokemuksia arjen työhön. Osaamisen siirtäminen ei ole kaikille helppoa, sillä vaaditaan rohkeutta esittää uutta ja erilaista osaamista työyhteisössä. Kaikki eivät myöskään koe luontevaksi pitää esitelmiä tai jakaa saamaansa kokemusta kollegoilleen. Työntekijä ei aina itsekään tunnista kaikkea ”hiljaista” osaamista, joka on ulkomaan komennuksen kautta kertynyt. Työyhteisökään ei välttämättä aina suhtaudu vastaanottavaisesti. On tietysti myös henkilöitä, jotka pistävät itsensä likoon palattuaan ja kertovat kokemuksistaan avoimesti. Arjessa tärkeä taito on kuitenkin ulkomaisten tai ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden kanssa toimimisen taito. Kansainvälisissä tehtävissä olleet ymmärtävät paremmin toisesta kulttuurista tulevan asiakkaan toimintaa, mikä tavallisesti johtaa parempaan vuorovaikutukseen.

Meillä siviilikriisinhallintatehtäviin lähteminen toimii, koska se on pyritty kytkemään koulutusjatkumoon. Jos on kiinnostunut näistä tehtävistä, niin kiinnostus on tuotava esiin kehityskeskustelussa. Sen jälkeen henkilö voi hakea Kriisinhallintakeskuksen peruskurssille. Jos hän pääsee sinne ja suorittaa koulutuksen, niin hänen odotetaan myös sitoutuvan operaatioon lähtöön. Koska asiasta keskustellaan, ja työntekijä sitoutuu asiaan, ei se tule esimiehelle yllätyksenä, vaikka tietysti konkreettisesti lähtö voi olla nopeakin. Sijaisen etsiminen on luonnollisesti asia, jonka laitokset joutuvat sitten hoitamaan. Meillä ei tarvita irrotettavuuslausuntoa, mutta Kriisinhallintakeskuksen kanssa ollaan yhteydessä.

Näkemykseni on, että tällä hetkellä organisaatio ei saa täyttä hyötyä irti siviilikriisinhallintatehtävissä olleiden kokemuksista. Esimiehet eivät välttämättä tiedä riittävästi tästä toiminnasta ja operaatioissa olleet eivät aina jaa kokemuksiaan riittävästi. Johtajan rooli onkin tärkeä, sillä työntekijän ja esimiehen välillä on oltava luottamusta ja arvostusta; myös työntekijän uusia ulkomailla hankittuja taitoja kohtaan. Rikosseuraamuslaitoksessa on strateginen asiakirja nimeltä Kansainvälisen toiminnan suuntaviivat, jossa siviilikriisinhallinta on nostettu yhdeksi keskeisistä kansainvälisen toiminnan muodoista. Se on kuitenkin aika ylivertainen keino ammatilliseen kehittymiseen. Itse olen yrittänyt hyödyntää siviilikriisinhallintatehtävissä olleiden kokemuksia keskushallinnossa, kun on ollut kehittämisprojekteja, joissa tämän tyyppisestä kokemuksesta on hyötyä. Paljon enemmänkin olisi vielä mahdollista. Myös operaatioissa olleet ovat alallamme aktiivisia ja innostaneet muita kollegoja hakeutumaan vastaaviin tehtäviin ja kertoneet näille kokemuksistaan.

Poliisiorganisaatio ja siviilikriisinhallintatehtävät

Olavi Saunamäki
Rikoskomisario, Keski-Suomen perustutkintayksikön johtaja

Vuosien varrella meiltä on ollut useita työntekijöitä siviilikriisinhallintatehtävissä, ja monet heistä ovat olleet niissä useita kertoja. Itseäni siviilikriisinhallintatehtäviin lähtö ei ole kiinnostanut, mutta ymmärrän kyllä, että toisia ihmisiä tämän tyyppiset tehtävät kiinnostavat. Näen myös, että usein henkilöt, jotka siviilikriisinhallintatehtäviin lähtevät ovat kyvykkäitä, innokkaita ja haluavat oppia aina uutta.

Siviilikriisinhallintatehtäviin lähdön syitä on varmasti monia. Uskon, että tärkeä syy on pitkän työrupeaman katkaiseminen. Poliisin työhän on melko samanlaista alkaen siitä kun on valmistunut ja aloittanut työuransa. Tässä suhteessa siviilikriisinhallintatehtävät toimivat, sillä sieltä palattua työntekijä on usein täynnä intoa ja saanut sopivasti taukoa omasta työstä. Monella palaavalla onkin työmotivaatio korkealla.

Kun työntekijä on operaatiossa, pidämme yhteyttä sähköpostilla. Kutsumme työntekijän erilaisiin tilaisuuksiin, kuten vaikka työpaikan joululounaalle tai liikuntailtapäivään. Jos hän sattuu olemaan tuolloin Suomessa lomalla, voi hän osallistua tilaisuuteen. Monet työntekijät myös poikkeavat kotilomilla ollessaan työpaikalla iltapäiväkahvilla. Enemmänkin työyhteisö ihmettelee, jos ei poikkea. Sähköpostiyhteydenpito on hyvä myös silloin, kun jotakin ikävää tapahtuu operaatioalueella. Silloin on hyvä saada viesti joka kertoo, että kaikki on kunnossa. Ulkomaantyöskentelyn loppua kohden viestien vaihto kiihtyy, sillä tarkka tieto kotiin ja työhön paluun ajankohdasta täytyy olla selvillä.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että ennen siviilikriisinhallintatehtäviin lähtöä työnantaja ja työntekijä keskustelevat siitä, millainen tilanne voi olla palatessa. Poliisiorganisaatiossa tapahtuu paljon muutoksia, ja voi olla, että henkilö ei voi palata samoihin työtehtäviin kuin mistä on lähtenyt. Vaikka virka ja nimike säilyvät, voi työntekijä kokea pettymystä, jos paluun jälkeiset työtehtävät eivät ole sitä mitä hän odottaa. Muutokset työpaikalla työntekijän poissaolon aikana edellyttävät myös, että paluun jälkeen työnantaja perehdyttää uudelleen työntekijän työhön.
Työntekijöiden kokemuksia ja oppimaa hyödynnämme esim. niin, että he pitävät koulutuspäivillä esitelmän kohdemaasta. Etenkin kielitaito ja ulkomaalaisten kanssa työntely kehittyvät siviilikriisinhallintatehtävissä, mitä kautta työn lopputulos on parempi. Kielitaidon ja kokemuksen hyödyntämisestä voidaan keskustella ja sopia tu- loskeskusteluissa. Myös monenlaiset poliisikulttuurit tulevat tutuiksi eri maiden kollegoiden kanssa työskennellessä. Näen, että suomalaiset poliisit pärjäävät ulkomailla hyvin, ja ovat hyvää mainosta suomalaisesta poliisista ja poliisikoulutuksesta.

Siviilikriisinhallintatehtäviin lähdössä on huomioitava myös oman organisaation tarpeet niin, että etenkään moni ylemmässä virassa oleva ei voi olla poissa samanaikaisesti. Kuitenkin siviilikriisinhallintatehtävät ovat vain yksi syy muiden joukossa vapaan hakemiselle omasta työstä. Näen, että olisi tärkeää luoda tulevaisuudessa selvät ohjeet, joiden perusteella kaikkien kohtelu olisi näissä asioissa tasapuolista virkavapaan syystä riippumatta.

© CMC Finland
Helsinki, 2021