Mestia
Maanantaiaamu, uusi viikko ja viikon ensimmäinen partiointi. Tällä kertaa ilmassa on enemmän jännitystä, olemme lähdössä Mestiaan, Zugdidista pohjoiseen sijaitsevaan Pohjois-Svanetian maakuntaan ja sen pääkaupunkiin Mestiaan. Matkaa Zugdidista Mestiaan on hieman yli 130 kilometriä ja ajoaika on vähintään kolme tuntia suuntaansa. EUMM-partioilla Mestiassa käydään noin kerran vuodessa ja se on niitä harvinaisia partiointeja, jotka kestävät yön yli. Meitä on kahdessa autossa kahdesta eri tiimistä monitoreita, inhimillisen turvallisuuden (Human Security Team) hollantilainen poliisi-kollegani ja tulkki, sekä Delta-tiimistä saksalainen poliisi ja bulgarialainen rajanvartija sekä tulkki ja lääkäri. Partioinnin ohjeistuksessa on meille sovittuna pari tapaamista maanantaille ja yksi tiistaille, mutta ohjelma voi muuttua riippuen haastateltavien henkilöiden saavutettavuudesta. Saimme listan kansalaisjärjestöjen yhteystiedoista, joihin voisimme yrittää olla tarvittaessa yhteydessä, jos joku haastatteluista peruuntuisi. Partioinnin ohjeistukseen on kirjattu aihealueet ja kysymyksiä, joihin haemme vastauksia.
Matka edistyy vauhdikkaasti. Kollegojen auto katoaa näköpiiristä ja sovimme tapaavamme suunnilleen puolessa välissä matkaa sijaitsevassa kahviossa. Pidämme siellä lyhyen kahvitauon nauttien myös georgialaisista juustopiiraista ja leivoksista. Pian taukopaikan jälkeen ylitämme Enguri-joen. Tie on kestopäällysteinen, hyvässä kunnossa, mutta matkan varrella on muutama tietyömaa. Tiellä pitää kylien kohdalla varoa myös lehmiä ja koiria, joskus sikojakin. Tie kiemurtelee vuorten rinteillä niin, että tuntuu siltä kuin serpentiinitkin ovat suorempia kuin tien linjaus. Tie nousee korkeimmillaan noin 1600 metriin Etserin kylän kohdalla ja laskee sitten Mestiaan saavuttaessa noin 1500 metriin. Maisemat ovat jylhiä: jyrkkärinteisiä vuorten rinteitä, kaukana siintäviä lumihuippuisia vuoria. Syvällä rotkossa virtaa Enguri, joka saa alkunsa Ushgulin kylän lähettyvillä sijaitsevasta Shkharavuoren (5200 m) jäätiköltä. Matkan varrella näemme pieniä kyliä vuorten rinteillä ja alhaalla laaksoissa.
Sain tietää olevani partion johtaja edellisellä viikolla ja niinpä yritin etsiä ennen viikonloppua enemmän tietoa Svanetiasta ja erityisesti Mestiasta. Luin parin aiemman vuoden partiointiraportit ja kysyin kollegoilta lisää tietoa. Tiimissä on laadittu alueen kylistä tietokantaa ja sinne on yritetty koota perustietoa, mutta näitä tietoja ei ollut saatavilla ei Svanetian maakunnan, eikä Mestian piirikunnan alueilta. Haeskelin tietoa internetistä ja löytyihän sitä. Svanetiassa on rahoitettu useita kehityshankkeita, lähinnä matkailun kehittämisessä. Maakunnassa rakennetaan tai ollaan suunnittelemassa useita vesivoimalahankkeita, joista on saatavilla julkaisuja. Löytyi myös UNDP:n laatima raportti ilmastomuutoksen vaikutuksista Svanetiaan. Yritin viikonlopun kuluessa lukea niin paljon kuin mahdollista ja poimia perustietoa alueesta. Otin sekaisin menneet raportit mukaani, vaihdoin istumapaikkaa tulkin kanssa ja järjestelin raportteja matkan kuluessa takapenkillä sekä selailin lukematta jääneitä osioita kollegani ajaessa.
Svanetian maakunnassa asuu noin 11 000 henkilöä. Alueen väestö – svanit – ovat yksi Georgian lukuisista etnisistä ryhmistä. Alueella puhutaan yleisesti svanin kieltä, joka kuuluu kartvelilaiseen kieliperheeseen georgian ohella (muut kielet ovat mengrelia ja lazi), mutta svanin kieltä ei opeteta kouluissa. Georgian ja svanin kielet ovat niin erilaisia, etteivät henkilöt ymmärrä toisiaan, elleivät ole opetelleet toistensa kieliä. Svaninkielellä on julkaistu hieman kirjallisuutta ja lapset ovat kirjoittaneet tarinoita, joista on koottu pari julkaisua. Suomalainen kirjastonhoitaja Kristina oli vuonna 2010 ja 2010 kutsuttu Mestiassa järjestettyyn kirjastotoimen seminaariin, missä käytettiin svanin kieltä.
Saavumme Mestiaan noin puolituntia myöhässä. Hetken etsimisen jälkeen löydämme kouluviraston ja tapaamme viraston päällikön. Henkilö, jonka kanssa tapaaminen oli alunperin sovittu ei ollut paikkakunnalla.
Koulutusta arvostetaan
Mestian piirikunnassa sijaitsee 24 koulua, joista yhdeksän tarjoaa myös lukio-opetusta (12 luokan kouluja). Lukioista kolme sijaitsee Mestian kyläkeskustassa. Viisi muuta koulua tarjoavat yhdeksän luokkaa opetusta. Mestian piirikunnassa on kaikkiaan 163 kylää, joten moni kyläkoulu on suljettu. Jos lapsen koulumatka ylittää kaksi kilometriä, hänelle järjestetään koulukyyti. Vuonna 2018 kaikkiaan 1283 lasta kävi koulua Mestian piirikunnassa. Opettajia on palkattu 472, joista noin 10 % on epäpäteviä, mutta heidän määränsä on laskenut edellisestä vuodesta. Opettajat, kuten muutkin julkisen sektorin työntekijät, saavat ”vuoristoalueen” lisän palkkaansa. Korkeakouluista vastavalmistuneet nuoret voivat hakea ”Teach for Georgia” vuoden ohjelmaan ja suorittaa sinä aikana pedagogiset opinnot, jonka jälkeen he voivat hakea opettajan tehtäviä. Yksi kouluviraston haasteista on pätevien opettajien saaminen maakuntaan.
Vuonna 2017 kaikkiaan 138 lasta aloitti koulunkäyntinsä ja 128 lasta päätti 12-vuotta kestäneen koulunkäyntinsä. Korkeakoulutusta arvostetaan ja kertoman mukaan 70 % Mestian piirikunnan lukion päättävistä nuorista jatkaa korkeakouluihin, mikä tietää muuttoa pois kotoa, siltä alueella ei ole korkeakouluja. Ammattikoulutusta tarjoaa Tetnuldi, mutta vaikka nuori haluaisi itse ammatilliseen koulutukseen, vanhemmat eivät ehkä suostu siihen. Toisen asteen oppilaitoksen sijainti vaikuttaa nuorten mahdollisuuksiin hakeutua jatkokoulutukseen. Kuulimme että esim. Idlianissa, hallinnollisella raja-alueella sijaitsevassa kylässä, ei ole lukiota, eivätkä nuoret jatka koulunkäyntiään mihinkään. Kysyimme sisäisten pakolaisten lasten koulunkäynnistä, mutta siitä ei ollut erikseen saatavilla tietoa.
Peruskoulutuksen jälkeistä korkeakoulutusta rahoitetaan opintoseteleillä Georgiassa. Opiskelijat saavat 50 %, 70 % tai 100 % opintokustannuksista kattavia seteleitä, riippuen heidän saamistaan pääsykokeiden pisteistä. Mestian kunta myöntää lisäksi 1 000 larin apurahan ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoille sekä sosiaalista avustusta köyhien perheiden nuorille. Ammatillinen koulutus on ilmaista, mutta koulumatkat ja asuminen opintopaikkakunnalla voivat olla liian suuri kustannus vähävaraisille perheille.
Tiistaina vierailimme ammatillisessa oppilaitoksessa Tetnuldi-opistossa, jonne soitimme maanantaina kysyen mahdollisuudesta vierailuun. EU on rahoittanut ammatillisen koulutuksen kehittämistä Georgiassa viime vuosina. Tetnuldi opistossakin oli meneillään korjaustyöt, jonka vuoksi opetusta oli supistettu. Rehtori odotti uuden ammatillista koulutusta säätelevän lain luovan uusia mahdollisuuksia mm. alueen kannalta tärkeän maatalousalan koulutuksen aloittamisessa. Ammatillisen koulutuksen uudistaminen mahdollistaa myös opiskelijoille opintopolun jatko-opintoihin, jota tällä hetkellä ei ole.
Nykyisin noin seitsemän kuukautta kestävillä kursseilla tarjotaan opetusta mm. matkailualalle (hotellipalveluissa sekä kokin ja tarjoilijan tehtäviin), kirjanpidossa, ompeluun, tietotekniikkaan sekä rakennusalalle. Opiskelupaikkoja on 120 henkilölle. Vaikeutena on aloittaa kaikkia tarjolla olevia opintolinjoja, sillä niille ei aina ole riittävästi hakijoita. Kesäisin opiskelijat keskeyttävät opintonsa, koska silloin on tarjolla työpaikkoja.
Henkilökuntaa on 42 henkilöä, joista 22 toimii opettajina. Opettajia palkataan tarpeen mukaan eri puolilta maata ja he ovat yleensä ammatissaan toimivia henkilöitä. Ammattiopistojen opettajille lyhyitä pedagogisia kursseja on toteutettu projektirahoituksilla.
Yksi Tetnuldin kehityshankkeista on opiskelija-asuntolan rakentaminen, joka mahdollistaisi kauemmista kylistä olevien nuorten opiskelun. Asuntolan rakentaminen on pysähdyksissä maanomistuskiistan vuoksi.
