”Olen nyt ollut MINUSMA -operaatiossa poliisiasiantuntijana kohta puolisen vuotta, ja niistä 5 kuukautta olen saanut viettää Saharan laidalla, Timbuktussa. Tuo paikka oli aikaisemmin tuttu vain Aku Ankan sivuilta ja kun minulle tarjottiin mahdollisuutta tulla työskentelemään tänne, jossa ”pippuri kasvaa”, en epäröinyt vaan vastasin myöntävästi haasteeseen.
Saapuessani tänne joulukuussa lämpötila oli maltillisen 30 asteen alapuolella, ja öisin laski lähelle nollaa. Nyt Suomen värjötellessä takatalven armoilla vappua odotellen, on päivälämpötila kohonnut reilusti yli 40 astetta varjossa, ja yölläkään lämpömittari ei juuri alle 30 asteen painu. Ihmisiä Pohjois- Malissa sijaitseva, toistuvien hiekkamyrskyjen riepottelema kylänen nielee sisäänsä noin 60 000, ja tunnelma on pääsääntöisesti ollut viime aikoina muutamia yksittäisiä tapahtumia (ja niitä hiekkamyrskyjä) lukuun ottamatta rauhallinen.
No, millaista sitten on olla töissä täällä, ja asua pienessä kahden hotellin ja muutaman toimistokontin käsittämän päämajan, sekä noin 350 metrin ympärysmitalla varustetun kivilinnoitusaidan sisäpuolella? Sitä voisi kuvailla kellon mekaanisessa koneistossa työskentelyksi. Vajaan urheilukentän kokoiselle alueelle on tungettu pitkälle yli toistasataa ihmistä, jotka työskentelevät oman erikoisosaamisalueensa parissa. Kansallisuuksia on kymmeniä – hyvänä esimerkkinä oma reilun 30 ihmisen UNPOL –poliisikomponenttimme, johon sisältyy Suomen lisäksi 13 muuta kansallisuutta. Kaikki tällä alueella työskentelevät eivät tilan ahtaudesta johtuen asu samassa paikassa, vaan ihmisiä asuu niin täällä päämajassa kuin muutaman kilometrin päässä olevassa isossa sotilasleirissä.
Tämän koko koneiston säätäminen ja toiminnan ohjaaminen vaatii joskus tapahtuman, jonka johdosta joku ”suurempi voima” ottaa ohjat ja hoitaa tikityksen taas oikealle kellotaajuudelle. Tällaista suurempaa voimaa voisi havainnollistaa pienellä tapahtumalla, joka sattui muutama päivä sitten lähtiessäni yöpartioon jordanialaisen kollegani kanssa.
Timbuktun järjestyksenpito kuuluu paikalliselle poliisille, ja heidän yöpartionsa mukana tapahtuva mentorointi on osa UNPOLin työnkuvaa. Tullessani toimistoon yövuoroa alussa, huomasin ajoneuvojen avainkaapin ammottavan tyhjyyttään. Osa UNPOL -kollegoistani asustelee tämän pienen hotellialueen ulkopuolella olevassa sotilasleirissä, ja käyttävät operaation ajoneuvoja myös kotimatkoihin. Tästä johtuen on välillä havaittu ongelmia autojen riittävyyden kanssa. Asiasta on väännetty palavereissa ja keskusteltu moneen kertaan. Ajoneuvoja on yritetty keskinäisin sopimuksin jakaa ihmisten kesken siten, että niitä riittäisi niin työntekoon kuin matkaan sotilasleirin ja päämajan välille. Aina silloin tällöin tilanne on kuitenkin se, että ajoneuvoja ei ole jätetty varsinaiselle työpaikalle ollenkaan tehtävien hoitamista varten, vaan ne kaikki ovat siistissä rivissä parkkeerattuna sotilasleiriin.
Oltiin siis tilanteessa, että autoja ei ole, paikallispoliisi odottaa ja turvallisuusyksikkömme alkaa osoittaa lähdön merkkejä pihalla. Soittokierros ei tavoittanut yhtään nukkuvaa kollegaa, joten jäljelle jäi vain oljenkorsista viimeinen – koko sektorimme päällikön henkilökohtainen ajoneuvo.
Seistessämme kello 23.40 päällikkömme oven ulkopuolella, ja antaessamme tilanneselostusta boksereissaan kuuntelevalle tunisialaiselle poliisieverstille, hänen kehonkielestään näki, että asiaan tullaan myöhemmin palaamaan isommalla foorumilla. Auto kuitenkin saatiin, ja partio tuli tehtyä – ja olen täysin varma että kertaakaan aikaisemmin ei yöpartiota ole Timbuktussa ajettu nahkapenkeillä istuen.
Seuraavana aamuna ajoneuvot oli nimetty tehtävän mukaiseen käyttöön, niille oli nimetty vastuulliset henkilöt sekä annettu asiaankuuluvat kehotukset olla enää ikinä ajautumatta tilanteeseen, jossa tukikohdastamme olisivat autot loppuneet.
Voidaan siis todeta että suurempi voima vaikutti jälleen siihen, että koko 14 kansallisuuden porukka katsoi kerrankin saumattomasti yhteen suuntaan – poispäin tunisialaisista boksereista.”
Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio MINUSMA perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vuonna 2013. Mandaattinsa mukaisesti se pyrkii vakauttamaan tilannetta Malissa. Suomi ja Kriisinhallintakeskus ovat lähettäneet yhteensä 9 poliisiasiantuntijaa tukemaan operaatiota Bamakossa, Timbuktussa ja Gaossa.
