””Kosovoon, Maliin, Ukrainaan ja Somaliaan lähtevät, takana näette matka-arkkunne. Jokaisesta pitäisi löytyä suojakypärä, luotiliivit ja lääkelaukut. Liettuaan lähtevä, mennäänpä katsomaan sulle sopivankokoinen tuulitakki.” Aika pitkälti näihin sanoihin päättyi osaltani Kuopiossa helmikuun 2017 alussa järjestetty peruskoulutus. Edessä oli suuri ja erittäin turvalliseksi luokiteltu erityisasiantuntijan pesti Vilnassa, takana abstrakti ja turvaton määräaikaisen yliopistotutkijan pesti Turun yliopistossa.

Vilnaan minut vei ulkoministeriön päätös aloittaa jäsenyysneuvottelut Suomen liittymiseksi kaupungissa sijaitsevaan NATOn energiaturvallisuuden osaamiskeskukseen. Tuttavallisemmin NATO ENSEC COE –lyhenteellä tunnettu osaamiskeskus on osa NATOn osaamiskeskusten verkostoa. Noin 25 keskusta ympäri NATO-maita muodostavat organisaation suorasta komentoketjusta poikkeavan klusterinsa, jossa kullekin keskukselle on akkreditoitu tietty osaamisalue. Tallinnassa on kyberturvallisuusosaamiskeskus, Riikassa strategisen viestinnän osaamiskeskus, Saksassa asevoimien insinööritaidon osaamiskeskus, Norjassa kylmän ilman operaatioiden osaamiskeskus ja niin edelleen. Yhteistä keskuksille on, että niissä työskentelee sekä siviili- että sotilaspuolen henkilöstöä, jotka ovat lähetettyjä kunkin osaamiskeskuksen toimintaan osallistuvista jäsenmaista. Suomi on lähettänyt lisäkseni asiantuntijat myös Tallinnaan ja Riikaan.

Aloitin strategisen tutkimuksen yksikössä noin puolitoista vuotta ennen Suomen liittymistä keskuksen jäseneksi. Työssäni korostuu ajankohtaisuus – työnkuva yksikössäni määräytyy pitkälti keskuksen jäsenvaltioiden antamien vuosittaisten tehtävänantojen perusteella. Näiden lomiin on ripoteltu ajankohtaisia raportteja, lausuntoja, analyyseja, esiintymisiä, keskusteluja ja luennointia energiaturvallisuuteen liittyen. Heittäytyminen ja kokemushakuisuus ovat mahdollistaneet monia asioita, joita en ennen komennusta voinut edes kuvitella: olen päässyt luennoimaan kriittisestä energiainfrasta luokkahuoneelliselle majureita, esiintynyt puhujana yhdessä Liettuan suurimmista energia-alan tapahtumista, ollut Pariisissa neuvottelemassa kansainvälisen konferenssin järjestämisestä, haastatellut oman alansa asiantuntijoita ympäri Itämerta ja kerännyt esimieskokemusta harjoittelijoita ja jatkotutkijaa ohjaamalla. Pienen yksikön menestyksekäs toimiminen edellyttää, että kukaan ei poteroidu ainostaan tiettyyn tehtävänkuvaan, vaan kaikki ovat valmiita toimimaan laajalla tehtävänkirjolla. Oppimiskäyrä on ollut nouseva, ja hyvä niin.

Useiden kymmenien kuukausien työkokemuksellani seuraavat viisi ominaisuutta ovat merkityksellisiä tulevaisuuden kriisinhallinnan toivoille: hankkikaa laaja yleissivistys, pysykää uteliaina, säilyttäkää terve itseluottamus, verkostoitukaa verkostoitumisen ilosta ja tehkää paljon suunnitelmia. Yleissivistävät tutkinnot, kuten yhteiskuntatieteellisen tai humanististen alojen tutkinnot, ovat erinomainen lähtökohta kansainvälisessä ympäristössä työskentelylle. Osoitus kyvystä tarkastella asioita eri näkökulmista, tuottaa asiayhteyteen sopivaa tekstiä sekä kommunikoida niin eri tyylilajein kuin kielinkin on ohittamaton etu. Uteliaisuus eri asioita kohtaan – kokonaisuus on osiensa summa ja mitä enemmän käytät uteliaisuutta työssäsi, sitä parempaa jälkeä yleensä teet. Lyhyen valmistumisenjälkeisen työelämäkokemukseni perusteella ”huijarisyndroomasta” ylitsepääseminen on yksi työssä viihtymisen tärkeimmistä lähtökohdista. Ja mitä enemmän teette suunnitelmia, sitä enemmän eri mahdollisuudet selkiytyvät – suunnitelmia ei siis kannatakaan tehdä niiden toteutumisen vuoksi, vaan kokonaiskuvan rakentamiseksi.”