”Aika aikaansa kutakin – sanotaan jossain sananlaskussa. Tämä pitää paikkansa myös täällä Afrikassa, ja ennen kaikkea Malissa. Oma kahden vuoden siviilikriisinhallintaoper
Saapastelin siis lomilta palatessani pääkaupungissa Bamakossa henkilöstöpäällikön juttusille. Kerroin haluavani vielä tehdä jotain uutta ennen kotiutumistani, ja hetken asiasta keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että Timbuktu saa jäädä taakse ja uudet haasteet Bamakossa odottavat. Minulle tarjottiin opettajan paikkaa Bamakon poliisiakatemiasta helmikuusta 2018 lähtien aina operaationi loppuun asti, enkä halunnut jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.
Palasin Timbuktuun muutamaksi viikoksi, pakkasin tavarat sekä hyvästelin minulle läheiset työtoverit, heitin minulle lemmikiksi annetun kameleontin olkapäälle ja otin suunnaksi Bamakon.
Työskentelen siis nykyään opettajana Bamakon poliisiakatemiassa, joissa pääaineenani on Counter IED (terroripommit), henkilösuojaus sekä asekäsittely. Työ on erilaista, haastavaa ja mielenkiintoista, ja tunnen tosissani saaneeni uutta virtaa tässä operaatiossa työskentelyyn. Toimiminen Timbuktussa 1v ja 4kk ajan oli samalla tavalla mielenkiintoista, mutta partiotoiminta sekä poliisiasemien ja tarkastuspisteiden valvonta noin tyynyliinan kokoisella alueella alkoi jo tuntua ajan kuluessa nähdyltä. Lisäksi asumisjärjestelyni kokivat ison parannuksen, ja voin nyt sanoa eläväni suhteellisen normaalia elämää (malilaisen mittapuun mukaan).
Asun kerrostalossa suhteellisen hyvällä alueella, ja jaan huoneiston toisen suomalaisen poliisiasiantuntijan kanssa. Ensimmäistä kertaa minulla on oikeasti se tilanne, että hanasta kääntämällä saa lämpimän suihkun. Kun reilun vuoden pesee itseään lattian rajassa olevan vesihanan sekä ämpärin kanssa (lämmintä vettä ei ollut), oppii arvostamaan elämän pieniä ylellisyyksiä. Ensimmäinen lämmin suihku omassa huoneistossa sai melko tasaisena pitäväni mielen miltei liikutuksen partaalle. Kaiken tämän lisäksi sekin normaalina pidettävä asia että pystyy tarvittaessa puhumaan jollekin suomea päivittäin (olin ainut suomalainen Timbuktussa 8kk ajan) tuntuu todella hyvältä.
Koulutus tapahtuu akatemiassa pelkästään ranskaksi, ja tulkkeja ei yleensä ole käytettävissä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Oma ranskankielentaitoni on onneksi jo sillä tasolla että saa asiat sanottua, jos ei muuta niin elekieltä käyttämällä ja onneksi läheisin työkaverini puhuu hyvää englantia. On todella antoisaa nähdä, kuinka kurssilaiset saapuvat koululle, ja saamansa koulutuksen jälkeen osaavat toimia lähtötasoonsa nähden turvallisemmin, on sitten kyse räjähteistä taikka ampuma-aseista. Keskustelut koulutettavien kanssa, heidän odotuksensa kurssista sekä kurssin päättyessä saatava palaute ovat parasta mitä minulle on tämän operaation aikana tapahtunut.
Eläminen Bamakossa muistuttaa jo niin sanottua normaalia elämää sen verran paljon, että olen toiveikas lokakuisen paluuni suhteen. Saharan laidalla suomalainen poliisimieskin oppii lähestulkoon juoksemaan ruokansa kiinni, eli ehkä Bamako toimii hyvänä välietappina ennen kotiinpaluuta.”