Helsingin kadunkulkija tuskin ensimmäisenä arvaisi, että säteilevästi hymyilevä, pörröistä talvimyssyään riisuva nuori nainen työskentelee ihmisoikeuksien tienraivaajana sekasortoisessa Malissa, Afrikassa. Elina Hakalalla on kuitenkin Human Rights and Gender Trainer -pestiä Bamakossa takanaan jo vuosi. Nyt hän on tullut lyhykäiselle lomalle Suomeen.

– Aikoinaan CMC:n koulutuksessa puntaroin, onko minusta tällaiseen. Peruskurssi (Basic Course) antoi hyvät eväät pohtia mahdollisia eteen tulevia tilanteita ja haasteita. Silloin ei ollut vielä tiedossa, minne päin maailmaa päätyisin, mutta ajattelin, että kun sopiva pesti löytyy, lähden tehtävä edellä, Hakala muistelee.

Hakalan kohdalla rekrytoituminen sujui melko nopeasti. Hän osallistui peruskurssille elokuussa 2018, laittoi pian työhakemuksensa sisään ja pääsi haastatteluun. Helmikuussa 2019 oli matkalaukku jo pakattuna valmiiksi EUCAP Sahel Mali -operaatioon.

Hakala työskentelee parinkymmenen kouluttajan tiimissä ainoana ”ei-poliisikoulutettuna”, lähinnä Etelä-Euroopasta tulevien poliisien ja santarmien kollegana. Koulutettavat ovat Malin sisäisestä turvallisuudesta vastaavia kansalliskaartilaisia, poliiseja ja santarmeja. Ihmisoikeudet ovat osa koulutettavien ammatillista työkalupakkia: kun poliisi tietää, milloin ihmisoikeuksia on mahdollista rajoittaa ja milloin ei, hänen työlleen on lakiin perustuva oikeutus. Gender-näkökulman huomioiminen on erityisen tärkeää, kun viranomaiset ovat tekemisissä siviiliväestön kanssa.

Askel kerrallaan kohti parempaa

Hakalan tehtävänkuvaus operaatiossa oli kokonaan uusi. Ensimmäiset kuukaudet menivätkin aika paljon tilanteen ja olosuhteiden kartoittamisessa. Hän on perehtynyt paikalliseen ihmisoikeus- ja tasa-arvotilanteeseen ja keskustellut näistä malilaisten kollegoiden kanssa.

Työsarka ei lopu kesken, sillä epäkohtia löytyy: esimerkiksi rankaisemattomuuden kulttuuri, jonka toisena ääripäänä puolestaan mielivaltaiset pidätykset, vapauden riisto ja kiduttaminen. Erityisesti naisiin kohdistuvan kotiväkivallan kitkemiseksi tarvitaan asennemuutosta. Lasten asema on haavoittuva. Malissa monien koulujen ovet pysyvät kriisitilanteen vuoksi suljettuina, aseellisissa ryhmittymissä on myös lapsisotilaita.

– Malin ihmisoikeustilanteessa on hurjia haasteita. Maassa on meneillään konflikti, johon ei ole yksioikoista ratkaisua. Emme voi soveltaa mitään ulkopuolelta tuotua valmista mallia, vaan raivaamme tietä uudenlaisille ajatuksille ja asenteille keskustelujen kautta.
– Nostamme keskusteluihin esimerkkejä myös Euroopan tilanteista sen osoittamiseksi, että tehtävää ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämiseksi riittää meilläkin.

Hakala kokee, että työskenteleminen eri ammatillisista taustoista tulevien kanssa on antoisaa ja että malilaiset arvostavat operaatiota. Kurssilaisten palaute koulutuksesta on ollut myönteistä.

– Minulla on annettavaa, sillä olen aiemmin urallani työskennellyt samojen teemojen parissa – viimeksi ennen operaatioon lähtemistäni viisi vuotta eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä olevassa Ihmisoikeuskeskuksessa, Hakala kertoo.
– Oma ammatillinen itsetuntoni on kyllä kasvanut tässä työssä. Kun käymme arvokeskusteluita, kurssilaiset eivät välttämättä ole samaa mieltä kanssani. Parhaimmillaan koulutus onkin vuorovaikutteista, ja olen itsekin aidosti oppimassa uutta.

Ennen operaatiossa toimimistaan Hakala ei ollut käynyt Afrikassa. Arkiseen elämään Malissa hän suhtautuu tyynesti: asenne ratkaisee. Hakalalla on neljän kollegansa kanssa käytössään muurien ympäröimä, vartioitu asunto. Tietoliikenneyhteydet toimivat kohtalaisesti, sähkökatkojen aikana asunnon oma varageneraattori pärähtää käyntiin. Öisin operaation kansainvälisillä työntekijöillä on ulkonaliikkumiskielto. Päiväsaikaan paikasta toiseen siirrytään operaation autoilla. Bamakon kaupungin ulkopuolelle ei ole lähtemistä muuten kuin ennalta suunnitelluille koulutusmatkoille.

Uuden kehittämistä ja parhaiden käytäntöjen juurruttamista

Hakala on parhaillaan aloittamassa toista vuoden mittaista jaksoa samassa operaatiossa ja tehtävässä. Ennestään hänellä oli sujuva ranskan kielen taito, nyt hän ymmärtää myös malilaista aksenttia. Moni muukin asia on jo muuttunut rutiiniksi, mutta opittavaa ja haasteita riittää. Hakala toivoo voivansa juurruttaa tekemisen tapoja ja kurssien rakenteita käytäntöön, jotta seuraajien on hyvä jatkaa työtä edelleen.

– Olen laatinut koulutusoppaan ihmisoikeuksista ja gender-kysymyksistä. Pidemmän tähtäimen toiveena on, että malilaiset ottaisivat itse vastuun koko koulutuksesta. Koetan dokumentoida tekemisiäni huolella, lupaa Hakala.

Hakala kokee työnsä merkitykselliseksi ja EUCAP Sahel Mali -operaation kokonaisuudessaan hyödylliseksi. Hänen mukaansa ihmisoikeuksien toteutuminen on nimenomaan ehto turvallisuudelle. Työn jälki näkyy hitaasti, mutta kohti parempaa mennään pienin askelin. Konkreettisia edistysaskeleita Malissa on jo otettu.

– Olen saanut itse kokonaan uudenlaista ymmärrystä Afrikasta, Malista ja siviilikriisinhallinnan kentästä yleisesti. Jos tämäntyyppinen työ kiinnostaa, ja on mahdollista lähteä, kannattaa hakeutua peruskurssille ja selata avoinna olevia tehtäviä, Hakala kannustaa.