Ajankohtaista

Etusivu / Tietoa meistä / Ajankohtaista

Muistokirjoitus: Eeva oli Kriisinhallintakeskuksen sielu, sydän ja siviilikriisinhallintakurssien ’äiti’

Eeva,

Hyvä ihminen. Iloinen. Positiivinen. Kannustava. Kuunteleva. Välittävä. Uutta oppiva. Yhteistä hyvää rakentava. Kansainvälinen.

Eeva liittyi Kriisinhallintakeskukseen sen ensimmäisenä työntekijänä keväällä 2006. Hän oli mittaamattomasti enemmän kuin hänen koulutussihteerin virkansa antoi ymmärtää. Eeva oli Kriisinhallintakeskuksen sielu, sydän ja siviilikriisinhallintakurssien ’äiti’.

Kriisinhallintakeskus oli Eevalle enemmän kuin työpaikka, siitä muodostui laaja perhe. Tämä siviilikriisinhallinnan perhe oli mukana Eevan elämässä myös eläköitymisen ja vakavan sairauden myötä. Sairauden luomasta varjosta huolimatta Eeva oli tukena toisille, valoi uskoa huomiseen, toi iloa lähimmäisille, entisille työtovereille ja ystäville.

Eeva oli Kriisinhallintakeskuksen koulutusten laadun takaaja. Hän teki töitä tunteja laskematta – kävi kirjaamassa itsensä ulos ja palasi toimistoon jatkamaan töitä. Se oli valmistelevaa työtä, järjestelyjä ja pienten yksityiskohtien huomioon ottamista tavalla, jonka vain diplomi-insinööri hallitsi. Samalla hän hienovaraisesti koulutti kollegoita näkemään asioita, jotka jäävät helposti näkemättä. Kattaukset, värien yhteen sopiminen, opetustilan järjestely: ne kaikki loivat sen kokonaisuuden, joka jäi niin Kriisinhallintakeskuksen henkilökunnan kuin kurssilaisten mieliin onnistumisena, välittämisenä ja kannustimena.

Kävimme yhdessä Afganistanissa ja ajoimme taksilla pohjoisen maakunnan jylhissä maisemissa. Mazar e-Sharifissa tapasimme myös rohkean afgaaninaisen, jolle Eeva oli vaivaa säästämättä onnistunut järjestämään viisumin Kriisinhallintakeskuksen koulutukseen Suomeen. Näin heidän kokevan siskoutta. Tämän afgaaninaisen silmistä heijastui valtava arvostus Eevaa kohtaan.

Syyskuussa 2020 kokoonnuimme Koivumäen kartanoon Kuopioon Eevan seminaariin ”kotona ja kaukana: tunnetta ja taitoa siviilikriisinhallinnassa”. Tuossa kartanossa olimme vuosien saatossa järjestäneet useita Eevan organisoimia siviilikriisinhallinnan kokoontumisia. Seminaarin tavoitteena oli nostaa esille toimivan työyhteisön merkitys. Eeva omalla esimerkillään näytti, mitä se tarkoittaa – kysymys ei ole pelkästään taidosta, vaan myös tunteesta, ihmisyydestä, välittämisestä ja vilpittömyydestä riippumatta siitä, onko työyhteisö kriisinhallintaoperaatio vai kotimaassa oleva toimisto.

Eeva loi omalla olemuksellaan ja panoksellaan Kriisinhallintakeskuksesta kokonaisuuden, josta tuli monelle meistä aito ja unohtumaton kokemus. Eeva motivoi, ahkeroi, kannusti ja hymyili – hänen olemuksensa ei unohdu – Eeva, pysyt valoisana muistoissamme.

Ari Kerkkänen

 

Eevalle toukokuu 7.5.2022

Vaikka sinä rakastat naurua, tämän tekstin kirjoittaminen saa minut taas itkemään.

Eeva hyvästeli sairautensa takia minut virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 2017 sanoilla: ”Kiitos näistä vuosista, ilosta ja naurusta, joita toit näihin vuosiin.” Sen jälkeen todistimme vielä vuosia Eevan taistelua elämänsä jokaisesta lisäpäivästä. Hän ei taistellut sairauttaan vastaan pelolla, vaan ilolla, rakkaudella ja positiivisuudella. Hän etsi aktiivisesti tietoa tilanteestaan ja oli valmis kokeilemaan mitä vain.

Niinä päivinä kun minä kiroilin ja räyhäsin väsymyksestä, stressistä tai ajellessani paikasta toiseen valittaen ”idiooteista” liikenteessä, sinä muistutit elämän iloisista ja positiivisista puolista. Korostit aina ihmisten hyvyyttä heidän ”törppöytensä” sijaan. Kiitos, Eeva.

Eeva rakasti kauneutta ja estetiikkaa, sillä hänen ajattelussaan ne paransivat CMCn ydinviestien perillemenoa. Eeva järjesti ja somisti toimistomme tilat, mutta välillä hän sisusti myös kollegoidensa koteja. Koulutuksissa luokat olivat Eevan jäljiltä aina mahdollisimman harmonisia – jopa välipalaomenat oli aseteltu kulhoon täydellisesti. Hän antoi aina suoraa palautetta hymy kasvoillaan: ”Kuule Rautarinta, tuo pusero ei käy yhteen noiden housujen kanssa, laita väljempi kaula-aukko… Oih, tuo upea sininen korostaa silmiäsi!”

Eeva rakasti myös kieliä. Tällaiselle taivaanrantaa sinnepäin maalaavalle hänen intohimonsa oikeinkirjoitusta kohtaan tuntui välillä tuskalliselta, hänen kärsivällisesti korjatessaan loppumattomia kirjoitusvirheitäni kaikilla mahdollisilla kielillä. Mutta worry not, Eeva – uudet oikolukijat ovat jo ottaneet paikkansa ja tehtävänsä vastaan.

Olen jutellut useiden Eevan kautta maailmalle lähteneiden asiantuntijoidemme kanssa. Heistä jokainen koki Eevan CMCn äidiksi ja sydämeksi. Me lähdimme operaatioihin hänen saattaminaan, ja palasimme kotiin hänen käsiensä kautta.

Hieman eri sanoin toistuva viesti kuuluu: ”Eeva oli ensimmäinen yhteydenottoni CMClle. Arkana virkamiehenä kuvittelin, että siviilikriisinhallintahommat on tarkoitettu isoille henkilöille, pomoille. Eevan antaman lämpimän, perinteisestä virkamiesviestinnästä poikkeavan palautteen ansiosta olen työskennellyt CMC:lle yli 6 vuotta. Hänen innostamana uskalsin toteuttaa unelmani ja hakeutua siviilikriisinhallintatehtäviin. Eeva oli poikkeuksellinen ihminen oikeassa tehtävässä, suurella sydämellä.”

Se sydän sykkii edelleen.

Sari Rautarinta 

 

Eevan muistokirjaan voi jättää tervehdyksensä täällä.

Leave a Comment

Accessibility