Mummu, babushka, äiti, vanhempi konstaapeli, poliisineuvonantaja – ainakin näillä nimillä Heidiä* saa puhutella. Kaikki ovat yhtä oikein, edustaen voimanaisen eri puolia. Omaa äitiään hän suunnittelee tänä äitienpäivänä onnittelevansa ulkona, turvallisen välimatkan etäisyydeltä. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne harmittaa ja aiheuttaa omat haasteensa arkeen, mutta Heidillä ei ole tapana jäädä voivottelemaan, vaan tarttua toimeen ja edistää asioita, miten kussakin tilanteessa parhaiten vain voi.

*Käytämme tässä artikkelissa Heidistä pelkkää etunimeä.

Näin tapahtui mm. 90-luvun alussa, kun Heidi yhdessä kollegansa kanssa keräsi naispoliisien nimiä adressiin sen puolesta, että myös suomalaisilla naispoliiseilla olisi mahdollisuus lähteä rauhanturvaoperaatioihin oman ammattinsa edustajina, tasavertaisesti mieskollegoiden kanssa. Aina lapsuudestaan saakka hänellä oli ollut tavoite seurata 60-luvulla Kyproksella palvelleen enonsa jälkiä ja mielessä olivat myös Heidin oman koulukaverin Libanonin rauhanturvaaja-aikojen valokuvat. Suomi oli tuolloin naisten mahdollisuuksien osalta Pohjoismaiden ja monien muidenkin maiden jäljessä tasa-arvoisten osallistumismahdollisuuksien kehityksestä.

Ympäri Suomen kiertänyt ja runsaan sadan naispoliisin allekirjoittama adressi luovutettiin lopulta silloiselle puolustusministerille, Elisabeth Rehnille. Rehnin ansiosta tai hänestä riippumatta, naispoliisien mahdollisuuksiin saatiin adressin jälkeen kohennusta. Tänä päivänä niin rauhanturvaajina kuin siviilikriisinhallinnan asiantuntijoina suomalaisia miehiä ja naisia koskevat keskenään samat ehdot. Heidi itse tuli valituksi YK:n sotilaspoliisikurssille vuonna 1996 ja Kansainvälisen siviilipoliisikurssin hän kävi vuonna 1997, ollen yksi seitsemästä koulutukseen osallistuneesta naisesta.

Vaativissa tehtävissä eri mantereilla

Heidi ei pidä itseään naisasianaisena, mutta on aina valmis laittamaan itsensä likoon sen puolesta, että Suomi ja koko maailma olisi oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi paikka – ihan kaikille. Vuosien mittaan hän on painanut oman sormenjälkensä tasa-arvon puolesta monellakin tavalla, eri puolilla maailmaa. Takana on muun muassa 17 vuotta järjestyspoliisin partio- ja hälytystehtäviä sekä lähes 16 vuotta rikostutkijan työtä kotimaassa. Sen lisäksi mummu on tehnyt töitä poliisiasiantuntijana viidellä eri kerralla YK:n, Etyjin ja EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioissa entisissä Jugoslavian maissa, Ukrainassa ja Sri Lankassa.

Ensimmäiseen kansainväliseen rauhanturvatehtäväänsä hän lähti v. 1997 reppu selässä keikkuen, ja hänen kolme poikaansa seurasivat perässä kokemaan missioelämää äidin jalanjäljissä. Makedonian YK-operaatio oli ns. ”perhemissio ”, jonne tuolloin alaikäiset pojat saivat lähteä anopin hoidossa mukaan. Makedoniassa vietetty aika oli pojille tärkeä ja maailmankuvaa avaava ja sinne he ovat palanneet myöhemmin myös uudelleen.

– Minut maailmalle, eli kirjaimellisesti lentokentälle, saattanut esimieheni kutsui Makedonian YK-operaatiota leikkisästi ”Omenanpoiminta-missioksi”, Heidi naurahtaa.

– Omenoiden lisäksi sain upeita kokemuksia, uusia ystäviä ja elämäni ensimmäisen esimiestehtävän, jotka kaikki antoivat motivaatiota seuraavaa operaatiota varten, hän kertaa.

Heidin mukaan operaatioista jokainen on ollut omalla tavallaan mieleenpainuva. Niissä hän saanut kohdata erilaisia kulttuureita, yhteiskuntarakenteita, kieliä ja toimintatapoja.

– Komennuksilta on kertynyt todella arvokasta kokemusta, niin työstä, kuin elämästä yleisemminkin. Erityisissä oloissa operaatioiden aikana solmitut ystävyyssuhteet ovat myös hieno bonus. Pidän edelleen yhteyttä monien entisten, eri maista kotoisin olevien kollegoiden kanssa, Heidi jatkaa.

Usein työpanos niin poliisissa Suomessa kuin operaatiossa maailmalla näkyy viiveellä, mutta sodanjälkeisen nykyisen Pohjois-Makedonian poliisitoiminnan uudelleen rakentaminen konkretisoi sen, miten paljon yksikin asiantuntija yhdessä pätevän ja motivoituneen tiimin kanssa saattaa saada aikaan kohtalaisen lyhyen uudistustyön aikana. Tuolloin maan poliisitoimintaa ihan käytännössä pystytettiin raunioista pikkukylissä ja kaupungeissa taas toimivaksi yhteiskunnan organisaatioksi.

Asiantuntijana etätyössä

Tälläkin hetkellä Heidi toimii kansainvälisenä siviilikriisinhallinnan asiantuntijana. Varusteet ennätettiin jo lähettää Afrikkaan, mutta koronatilanteesta johtuen Heidi, kuten monet muutkin siviilikiriinhallinnan asiantuntijat työskentelevät toistaiseksi etäyhteyksin omista kotimaistaan käsin. Operatiiviseen toimintaan tottuneelle toiminnan naiselle päivät tietokoneen ääressä virtuaalikokouksissa ja sähköisiin asiakirjoihin tutustuen tuntuvat yllättävän raskaalta – mutta aikansa kutakin. Heidi on valmis ja innoissaan lähtemään operaatioalueelle paikan päälle nopeallakin aikataululla, heti, kun olosuhteet sen taas sallivat.

– Minulle perhe ja läheiset ovat tärkeitä. Oman työni vuoksi olen usein kuitenkin joutunut tekemään kompromisseja ja meillä perheessä ollaan joustettu puolin ja toisin. Joskus maailmalla ollessa on äitienpäivätkin jääneet väliin tai olen viettänyt niitä etä-äitinä. Nyt kun tällä kertaa olen kotimaassa, toivon, että ”Tripla-Mummuna” saan viettää aikaa yhdessä lastenlasteni Justuksen, Mimmin ja Vellan kanssa, Heidi suunnittelee.

(Artikkelikuva Heidin omasta kuva-arkistosta)