Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista kehikkoa määrittävän ns. Strategisen Kompassin ensimmäinen versio esiteltiin 15.11 jäsenmaiden ulko- ja puolustusministereille. Strateginen Kompassi on dokumentti, jossa Euroopan unioni paitsi asemoi itsensä maailmassa, niin myös määrittää keinoja kohti unionin pyrkimystä kohti ns. strategista autonomiaa, joka sinänsä ei ole uusi ajatus, vaan pohjautuu jo 1998 annettuun St. Malon julistukseen. Mikä merkitys Strategisella Kompassilla on siviilikriisinhallinnalle ja millaisena siviilikriisinhallinnan merkitys näyttäytyy EU:lle ja Suomelle tämän dokumentin ensimmäisen version perusteella?
Strateginen Kompassi osuu aikaan, jossa Afganistanista vetäytyminen osoitti EU:n kyvyn toimia autonomisesti täysin riittämättömäksi, ainakin sotilaallisesti mitattuna. Jo ennen Afganistaniakin unionin suurimmat vaikeudet olivat sotilas- ja puolustuspuolella, esimerkiksi sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden hakiessa rooliaan YK-operaatioiden ja toisaalta unionin siviilikriisinhallinnan välimaastossa. Näistäkin syistä johtuen Strategisen Kompassin pääpaino on sotilaallisen turvallisuuden ja yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisessä. Tämän ei kuitenkaan saa antaa liiaksi hämätä, vaan Kompassi antaa siviilikriisinhallinnalle huomattavasti palstamillimetrejä enemmän mahdollisuuksia, jotka tulee kuitenkin paremmin konkretisoida ennen Kompassin lopullista hyväksyntää maaliskuussa 2022.
EU kompleksisessa maailmassa
Strateginen Kompassi kuvaa varsin onnistuneesti sitä toimintaympäristöä, jossa EU tällä hetkellä toimii. Suurvaltakamppailu on lyhyen suvantovaiheen jälkeen palannut, kuten myös erilaisten yhteiskuntajärjestelmien välillä käytävä taistelu, jossa yleisönä ovat etupäässä kehittyvät yhteiskunnat, etenkin Afrikassa. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivi, arvojohtajuus ja normatiivinen, pehmeä valta on kyseenalaistettu, mutta Strategisen Kompassin unioni ei lähde liudentamaan omaa sitoumustaan siihen, vaan uskoo edelleen omiin arvoihinsa.
Siviilikriisinhallinnan ydintä ovat demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteiden edistäminen, joten Kompassin tilannearvio asemoi siviilikriisinhallinnan keskeiseksi toiminnoksi unionille, myös strategisen autonomian kannalta. Suomelle tärkeät teemat, kuten hybridi- ja kyberuhat sekä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan käytävä kamppailu ovat mukana. Samoin kriisinhallinnan ja unionin oikeus- ja sisäasioiden toimijoiden yhteistyön kehittämiseen kiinnitetään huomiota, kuten pitääkin.
Hyvää Kompassissa on myös se, että nousevien turvallisuusuhkien kohdalla mennään analyysissä juurisyihin saakka. Paras tapa vastata muuttoliikkeistä johtuviin epävakauksiin ei ole tuki rajojen tilkitsemisessä vaan yhteiskuntien vakauttaminen monitasoisesti niin, että tarvetta kotiseudulta lähtemiseen ei synny. Näihin toimiin lukeutuu ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen, mitkä ovat kaikki EU:n perusarvoja. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät riskit on käsitelty tiiviisti mutta hyvin erinomaisesti, nostaen esiin vaikkapa dekarbonisaatioon liittyvät yhteiskunnalliset epävakaudet. Jälleen kerran liikutaan toimenpiteitä mietittäessä siviilikriisinhallinnan ytimessä. Kriisinhallintakeskus kouluttaa ja rekrytoi ympäristöalan osaajia siviilikriisinhallinnan tehtäviin, vastaamaan haasteisiin, jotka kytkeytyvät esimerkiksi luonnonvarojen niukkuuteen, ilmastonmuutokseen ja niistä johtuviin yhteiskunnallisiin häiriöihin.
Siviilikriisinhallintakeskusteluista tuttu joustavampien ja mukautuvaisempien mandaattien peräänkuuluttaminen löytyy myös Kompassista. Joustavuutta kaivataan, koska kriisit ja konfliktit ovat muuttuneet yhä kompleksisimmiksi. Yhdellä toimintalinjalla ei voi jatkaa vuosia, vaan kokeilevuutta ja skaalautuvuutta on pakko löytyä vaikuttavuuden aikaansaamiseksi. Siviilikriisinhallinnan runsaan työkalupakin käyttö nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä vaatiikin kriisinhallinnan tietopohjaisuuden kehittämistä ja institutionaalisen oppimisen systematisointia. Esimerkiksi tämän tyyppisten esimerkkien suora mainitseminen olisi hyvä, konkreettinen lisäys Kompassiin.
Kokonaisvaltaista kriisinhallintaa
Suomen keskeinen tavoite on edistää kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuutta, jossa kriisin ja konfliktin aikana eri siviili-, sotilas-, kehitysyhteistyö-, kansalaisjärjestö- ja rauhanvälitystoimijat työskentelevät saumattomasti ja koordinoidusti. Tämä, EU:n integroiduksi lähestymistavaksi kutsuma malli on Kompassissa turhan vähällä kuitattu. Varsinkin kun kehitettävää tällä saralla vielä on. Dokumentin keskeinen ristiriita onkin ehkä siinä, että vaikka toimintaympäristön kuvaus kertoo kokonaisvaltaisen, jopa siviilitoimijoita painottavan lähestymistavan tärkeydestä, lähes kaikki kehittämiskohteet löytyvät sotilaspuolelta. Kokonaisvaltaisuuden parempi huomioiminen tukisi myös kansallisen Afrikka-strategian ja kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean aiemmin kansallisesti tekemiä linjauksia.
Yksi Kompassin siviilikriisinhallinnalle asettamista harvoista konkreettisista tavoitteista liittyy nopeuteen, eli toivottuun kykyyn perustaa 200 hengen siviilikriisinhallintamissio 30 päivässä. Tavoite on hyvä, mutta toisaalta ei kuvaa tämän hetken siviilikriisinhallinnan todellisuutta. Enin osa missioista on muuttunut akuutista kriisinhallinnasta pitkäkestoisiksi neuvonantotehtäviksi, joissa toiminnan nopeus ei ole tärkein kriteeri. Nopeuden ohella toivottavia olisivatkin sitoutuminen pitkäaikaiseen yhteistyöhön, ja toiminnan suunnitelmallisuuteen. Toki tulevaisuutta emme tiedä ja esimerkiksi Georgian monitorointimission kaltaisen tarpeen ilmaantuessa nopeus onkin taas tärkeää.
Siviilikriisinhallinnassa onkin erottumassa kaksi eri toimintalinjaa, mitkä vaativat erilaisia suunnittelu- ja tukitoimia, kuten Kriisinhallintakeskuksen ja Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa tutkimuksessa todetaan. Tältä osin Kompassi ei ole aivan täysin ajan tasalla siviilikriisinhallintaa kuvatessaan.
Ei yksin maailmassa
Keskeinen Afganistanin epäonnistumisesta vedettävä johtopäätös on, että puhtaasti länsimaisista intresseistä lähtevä interventio ei onnistu. Paikallista omistajuutta ei voi ohittaa. Näiden oppien osalta Strateginen Kompassi olisi voinut mennä pidemmällekin, mutta se kuitenkin nostaa monenkeskisen yhteistyön ja kumppanuudet edellytykseksi myös EU:n oman strategisen autonomian toteutumiseksi. Etenkin Afrikan kohdalla on tärkeää päästä tasaveroisen kumppanuuden tilanteeseen, EU:n omista intresseistä tai tarjolla olevista keinoista kumpuavien ratkaisumallien sijaan. Huomio täytyy kääntää tarpeisiin ja niiden osalta parasta asiantuntemusta tarjoavat paikalliset ja esimerkiksi Afrikan kohdalla myös AU:n tai ECOWASin kaltaiset yhteenliittymät. Samoilla linjoilla on myös Suomen oma Afrikka-strategia, joten Kompassin muotoilu tukee omaa kansallista näkemystämme, vaikkakin tämä osus kompassista, on varsin niukka.
Kriisinhallinnan kohdalla keskeinen kumppanuuskysymys löytyy myös unionin sisältä. Jäsenmaiden yhtenäisyyttä olisi parannettava, jotta myös kriisinhallinta olisi yhteiseksi mielletty, eikä vain kulloistenkin jäsenmaiden erillisintresseistä kumpuavaa. Toisaalta Kompassi väläyttää mahdollisuutta artikla 44:n käyttöön yhtenä joustavuutta tuovana elementtinä. Artikla mahdollistaa EU:n lipun ”lainaamisen” pienemmän jäsenmaajoukon kriisinhallintaoperaatiolle. Tämä toki toisi dynaamisuutta, mutta liudentaisiko se liikaa ajatusta kriisinhallinnasta yhteisenä asiana?
Multilateralismia ja sääntöperusteista maailmanjärjestystä kannattava Kompassi näkee luonnollisesti YK:n aivan keskeisenä kumppanina Unionille. Sitoumus syventää YK:n kanssa tehtävää yhteistyötä kriisinhallinta- ja rauhanoperaatioiden saralla onkin kannatettava.
Lopuksi
Siviilikriisinhallinnan näkökulmasta Strateginen Kompassi tarjoaa mahdollisuuksia, mutta vähän konkretiaa. Dokumentin lopullinen versio on tarkoitus hyväksyä maaliskuussa ja sitä ennen jäsenmaat tulevat täydentämään sitä omilla kommenteillaan. Toivottavaa on, että siviilikriisinhallinnan osuus valmiista tekstistä tulee sisältämään enemmän konkreettisia sitoumuksia ja että sen muuttunut rooli kuvataan paremmin aikaa vastaavasti. Siviilikriisinhallinnan tulevaisuuden toimintamahdollisuuksien osalta dokumentti on jo nyt varsin valmis tiekartta.
