”Ripuli – tuo jokaisen Egyptin -matkaajan vaiva iski taannoin kuin sula laava suoliini. Täällä pitää tietenkin olla aivan eri tavalla huolissaan siitä, mitä suuhunsa pistää, kuin pohjolan synkissä oloissa. Paikallisen Prisman kylmäketju on saattanut hyvinkin ottaa katkohoitoa matkan varrella.

Neljän päivän pahoinvoinnin jälkeen menin tapaamaan lääkäriä. Koska naapurini tohtori S oli lomalla, marssin suoraan ystävällisten kiinalaisten ylläpitämään sairaalaan. Selitin vaivani laadun, ja sain flunssalääkkeitä. Kiinan kielimuuri on välillä täälläkin havaittavissa myös avaruudesta. Tai sitten lääkäriä huoletti ummetus nenässäni enemmän kuin sen puute takapersoonassani.

Lopulta yhdeksän päivän antiummetuksen jälkeen naapurin ystävällinen tohtori tuli takaisin. Menin juttelemaan hänelle, ja sain tällä kertaa lääkkeitä, jotka olivat tarkoitettu harrastamaani vaivaan. Toinen lääkkeistä oli tarkoitettu pysäyttämään suolistoni musta aukko, että mahdollisesti jotain voisi imeytyäkin. Toinen oli tarkoitettu tappamaan kaikki jänistä pienempi sisältäni. Tohtori S:n kertoillessa erilaisista loisista, tuli päähäni mielikuva pienistä mustekaloista, jotka pyrkivät ryömimään pöntöstä takaisin takalistooni. Söin lääkkeet lähes uskonnollisella hartaudella.

Kolmen päivän lääkekuuri teki pienen loman pahoinvointiini. Jatkoin vielä kuitenkin noin viikon, mutten enää viitsinyt vaivata tohtoria, koska vaikka ”ulosteen vesipitoisuus on epätarkoituksen mukaisen suuri”, kuten asia virallisesti ilmaistaan, ei siitä ollut muuta vaivaa kuin se, että joutui juoksemaan (tai joskus kävelemään hyvin hyvin varovaisesti) vessaan tavallista useammin.

Keitetty riisi ja jugurtti yhdistettyina lääkekuuriin herätti suolistoni henkiin. Lisäksi popsin maitohappobakteeritabletteja ja join valtavia määriä vettä. Kun ottaa kulauksen kahden minuutin välein, on vaikea kuivua, vaikka linkoaisi täytteitään toisesta päästä melko paljonkin. Mehua ja virvoitusjuotavia tohtori S käski välttelemään, koska mehussa oli kuitua, joka saattaisi innostaa elimistössäni vellovaa hiukkaskiihdytintä ja limonadin korkea sokeripitoisuus ja happamuus saattaa ennemminkin kuivattaa elimistöäni.

Minulla kävi tuuri, koska en missään vaiheessa alkanut ”polttaa kynttilää molemmista päistä”. En siis oksentanut. Lisäksi vaivani, joskin ärsyttävä, erittäin väsyttävä ja harmillinen, ei kuitenkaan ollut mikään tavallista turistiversiota pahempi. Silti aamuyön tunteina ei olo ollut enää neljännellä kerralla mikään ruusuinen.
Joitain oppimiani asioita tämän asian tiimoilta:

– Se ei ole pelkkä ilmavaiva. Älä yritä.
– Kaikki ruoka on vain vettä, jossa on sattumia.
– Jugurtti toimii joskus paremmin kuin lääke.
– Kolmekin viikkoa voi harrastaa ripulia ja elää.
– Vanha vitsi niin rumasta linnunpelättimestä, että varikset tuo toissavuotisetkin mansikat takaisin, saattaa jossain kohdassa pälkähtää päähän”.