”Sanonta että kaikki ei aina suju kuin Strömsössä pitää valitettavasti paikkansa myös Malissa. Tilanne Timbuktussa on ollut huonontumaan päin mitä turvallisuuteen tulee, ja MINUSMAn leirejä (2kpl) vastaan on isketty tänä vuonna kranaatinheittimin ja raketein viisi kertaa. Reilu kaksi viikkoa sitten tähän omaan leiriini hyökättiin kuuden hyökkääjän voimin. Hyökkääjät pääsivät leiriin sisään ja pari tuntia kestäneen tulitaistelun päätteeksi kuolleita oli kuuden hyökkääjän lisäksi kuusi MINUSMAn paikallistyöntekijää sekä lukuisia haavoittuneita, ja kaikki tämä noin 70m x 70m kokoisella alueella.
Mikä siis saa edelleen pysymään tällaisessa paikassa? Miksi omasta mielestään suhteellisen täyspäinen suomalainen mies jättää näennäisesti turvallisen ympäristön taakseen Suomessa, ja tekee työtä ja asuu täysin vapaaehtoisesti kaupungissa, jossa turvallisuustilanne ei ole kaikkein helpoimmasta päästä? Tuohon ei oikein kukaan keksi yhtä oikeaa tai kaiken tyhjentävää vastausta – eikä sitä siksi kannata liikaa miettiäkään, koska jokainen tekee päätöksensä itse. Itse koen tekeväni oman osani sen hyväksi, ettei vastaavia tilanteita enää muiden kohdalle sattuisi, ja samaan aikaan onnistumisen elämykset paikallispoliisin kanssa ruokkivat työmotivaatiota. Työssä tapahtuneiden onnistumisten lisäksi olen lisäksi onnistunut parantamaan ainakin kahden malilaisen elämää omalta pieneltä osaltani, ja tiedän panokseni näiden kahden elämänlaadun parantamiseen olleen merkittävä.
Ensimmäinen näistä on kulkukissa, joka alkoi kierrellä ympärilläni viitisen kuukautta sitten. Huoneeni sijaitsee toisessa kerroksessa, ja siitä on suora yhteys naapuritalon katolle. Kissa alkoi kierrellä iltaisin katolla ja katsoi kun nautin päivällistä huoneeni ulkopuolella. Aloin sitä sitten silloin tällöin ruokkia ylijäämäruoalla sekä millä nyt sattui itsekin elämään. Ruoan laatu ja määrä vaihteli, samoin kissan rohkeus, mutta molemminpuolinen symbioosi on nyt huipentunut sille tasolle, että viime lomilta palatessani matkalaukkuni oli täynnä kissanruokaa. Kissa on saanut nimeksi Heckler & Katt (yhteydet saksalaiseen asevalmistajaan ovat keksittyjä), ja 5 kuukauden jälkeen täysin villistä kissasta on tullut puolittainen sylikissa, joka on alkanut luottaa ihmiseen. On hienoa palata takaisin asunnolle työpäivän jälkeen kun vastassa on puolisyyllistävä katse ja teatraalisen riutunut olemus, ja kun ruokaa sitten vihdoin tulee – niin huomaa että ehkä tästäkin päivästä sitten taas selvittiin eikä elämä nyt niin kamalaa ollutkaan Afrikan taivaan alla.
Toinen malilainen oli kahdeksanjalkainen, väriltään keltainen, joka joidenkin mielestä ei olisi ansainnut toista mahdollisuutta. Pelastin hotellin alueelta skorpionin parempaan talteen ennen sen joutumista burkinafasolaisen kollegani tallomaksi. Mies piti minua täysin tärähtäneenä ilmoittaessani, että skorpioni lähtee mukaamme partioon, ja sen päätteeksi päästän sen vapaaksi aavikolle. Päätöstäni vapauttamisesta eivät myöskään ymmärtäneet turvaryhmänämme olleet nigerialaiset, jotka seurasivat hullua suomalaista 500 metriä Saharan polttavassa päivänpaisteessa vain siksi, että hän saa kipattua skorpionin hiekkadyynille tupperware-astiasta. Ihan kaikkea en puheesta ymmärtänyt mutta kaikesta päätellen minun todettiin olleen auringossa hivenen liian pitkään.
Olen huomannut sen, että isojen kriisien ja rauhattomuuksien keskellä ihminen koittaa löytää rauhallisuutta ja pieniä ilon hetkiä pienistä asioista. Joillekin se on urheilu, joillekin kirjoittaminen, joillekin erilaisten eläinten ihmettely. Itse koen saavani voimaa näistä kaikista, ja siksi kai sitä tuntee jaksavansa haastavassa toimintaympäristössä, ainakin taas sen yhden päivän pidempään.”
Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio MINUSMA perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vuonna 2013. Mandaattinsa mukaisesti se pyrkii vakauttamaan tilannetta Malissa. Suomi ja Kriisinhallintakeskus ovat lähettäneet yhteensä 9 poliisiasiantuntijaa tukemaan operaatiota Bamakossa, Moptissa, Timbuktussa ja Gaossa.
