CMC:n marraskuussa järjestämän Mediation-kurssin tarkoituksena oli lisätä osallistujien tietoja ja taitoja sovittelun, neuvottelun ja dialogin prosesseista siviilikriisinhallinnan kontekstissa. Nuuksiossa järjestetty viiden päivän intensiivikurssi tarjosi johdatuksen rauhanvälitykseen sekä vahvisti osallistujien taitoja hyödyntää sovittelutaitoja asiantuntijatehtävissään. Monet siviilikriisinhallinnan operaatiot toimivat alueilla, joissa on käynnissä tai äskettäin päättynyt väkivaltainen konflikti, ja siksi useat työtehtävät operaatioissa liittyvätkin tavalla tai toisella rauhansopimusten toimeenpanoon, paikallisten sidosryhmien kanssa neuvotteluun tai luottamuksen rakentamiseen. Asiantuntijoilla on yhä suurempi tarve ymmärtää erilaisia rauhanprosesseja sekä hallita neuvottelu- ja fasilitointitaitoja.

Kurssi oli suunnattu nykyisille ja aiemmin operaatioissa toimineille siviilikriisinhallinnan asiantuntijoille, kuten myös muille suomalaisille ja kansainvälisille alan toimijoille, jotka olivat kiinnostuneita syventämään osaamistaan aiheen tiimoilta.

Sovittelu- ja neuvottelutaitoja tarvitaan niin operaatioissa kuin kotimaan työelämässä

Sovittelu-, neuvottelu- ja dialogitaidot tukevat erimielisyyksien ratkaisua, edistävät yhteistyötä ja auttavat rakentamaan luottamusta eri osapuolten välillä. Konfliktialueilla näitä taitoja voidaan käyttää esimerkiksi paikallisten toimijoiden ja kansainvälisten osapuolten yhteistyön edistämiseen, kun taas kotimaan työelämässä niitä voidaan soveltaa arkisemmissa kohtaamisissa.

”Moni kurssin asioista – käytännön taidot, teoreettinen pohja ja terminologia – tukee mandaatin toimeenpanoa”, kertoo Jyrki Kankaanpää, joka työskentelee EU:n Armenian siviilikriisinhallintaoperaatiossa projektipäällikkönä.

Jyrki on taustaltaan turvallisuussektorin konsultti, jolla on kokemusta useammasta siviilikriisinhallintaoperaatiosta. Hänen tämänhetkiset tehtävänsä Armeniassa liittyvät luottamuksen rakentamiseen, ja hän osallistui kurssille koska koki, että sovittelu-, neuvottelu- ja dialogitaidot voisivat auttaa häntä suoriutumaan paremmin työssään.

Charlotta ”Lotta” Relanderilla oli entuudestaan kokemusta sovittelijan roolista Minskin prosessissa. Hän toivoi, että olisi voinut osallistua kurssille jo ennen sovittelijan rooliin astumista. Lotta voi kuitenkin hyödyntää kurssilla opittua myös nykyisessä tehtävässään freelancerina Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun liikkeessä.Sotilasuralta eläköitynyt ja useassa sotilaallisessa sekä siviilikriisinhallinnan operaatiossa työskennellyt

Jukka ”Holle” Hollström hakeutui kurssille, koska hän halusi täydentää osaamistaan ja hakeutua jatkossakin siviilikriisinhallinnan operaatioihin. Myös hän peilaa kurssilla opittua edeltäviin tehtäviinsä ja kokee, että sovittelu- ja neuvottelutaidoista olisi ollut hyötyä aiemmassa operaatiossa:”Vaikka kyseessä ei ollutkaan sovittelutehtävä, niin verkostoituminen ja kansallisten organisaatioiden jäsenien kanssa keskusteleminen oli osa tehtävää. Monia opittuja asioita voi hyödyntää ihan tavanomaisissakin asioissa, vaikka kokousten järjestämisessä.”

Jenny Lehtisen rikostutkijan työ puolestaan sisältää paljon mikrotason sovittelua paikallisten viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, valtiollisten instituutioiden ja ihmisten välillä, ja siksi myös hän koki kurssin tuovan lisäarvoa parempaan suoriutumiseen työssä. Jenny on juuri palannut Suomeen Haagista, jossa hän oli sekondeerattuna ICC:llä.

Kouluttajien ja asiantuntijoiden monipuoliset taustat rikastuttivat kurssin sisältöä

Sovittelu- ja neuvottelutaitojen perusteiden lisäksi kurssilla opittiin muun muassa inklusiivisestä sovittelusta, naisten ja nuorten roolista rauhanprosesseissa, nykykonfliktien trendeistä sekä ihmisoikeuksista keskeisenä osana rauhanrakennusta.’

”Koska kurssin puhujat tulivat erilaisista taustoista, he toivat mukanaan oman metodologiansa”, Lotta kuvailee. Myös kurssilaiset rikastuttivat luentojen sisältöä tuomalla omaa asiantuntijuuttaan esille. Osallistujien joukossa oli monipuolisesti eri alojen ammattilaisia, kuten siviilikriisinhallinnan ja oikeusalan asiantuntijoita, ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyöspesialisteja sekä viranomaisia kansallisista ja kansainvälisistä organisaatioista.”Monille tämä kurssi oli ensimmäinen kosketus sovitteluun, kun taas toiset – kuten minä – osallistuivat vahvistaakseen osaamistaan ja oppiakseen lisää sovittelusta”, Lotta jatkaa.

”Kurssilla oli ammattilaisia, jotka toivat omia näkökulmiaan esiin. Se syvensi oppimista, kun pystyi heti kysyä ryhmän toiselta jäseneltä, että miten se sinun työssäsi menee”, toteaa Holle.
Teksti: Saana Kääriäinen