Siviilikriisinhallinta on keino vahvistaa paikallisten turvallisuustoimijoiden osaamista ja siten tukea rauhaa ja sen kestävyyttä kompleksisessa tilanteessa kertoi Kriisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson keskiviikkona SuomiAreenalla järjestetyssä keskustelussa.

Kriisinhallintakeskuksen, Suomen YK-liiton, SaferGloben ja WISEn järjestämässä ”Puhuuko Suomi enää rauhaa” -keskustelutilaisuudessa puhuttiin rauhantyöstä sekä kriisinhallinnasta ja sen merkityksestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Keskustelussa olivat mukana Kriisinhallintakeskuksen johtaja, EU:n Nigerissä toimivan siviilikriisinhallintaoperaation entinen päällikkö Kirsi Henriksson, Rauhanturvaajaliitto ry:n puheenjohtaja, prikaatikenraali Mauri Koskela, kansanedustaja ja Suomen YK-liiton puheenjohtaja Tytti Tuppurainen sekä europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Toimittajalegenda Rauli Virtasen vetämässä keskustelussa esiin nousi ensimmäisenä turvallisuusympäristön muutos ja sen vaikutus EU:n yhtenäisyyteen turvallisuuskysymyksissä. Sirpa Pietikäinen totesi yhteisen ja laaja-alaisen turvallisuusajattelun jääneen monien jäsenmaiden kohdalla taka-alalle viime vuosina, jolloin tilalle on noussut ehkä hieman vanhanaikainenkin sotilaallista voimaa korostava malli. Sekä Sirpa Pietikäinen että Tytti Tuppurainen totesivat kuitenkin, että EU:n perussopimukset osoittavat edelleen suuntaa Unionin toiminnalle ja EU:n perusarvoista pidetään ainakin paperilla tiukasti kiinni. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat edelleen EU:n keskiössä ja niitä voidaan tukea monin eri keinoin, vaikka tiettyä taantumusta voidaankin ehkä havaita juuri tällä hetkellä.

Osallistujat olivat yksimielisiä siitä, että Suomen tuleva EU-puheenjohtajakausi on hyvä mahdollisuus tukea esimerkiksi kokonaisvaltaista kriisinhallintaa, koska siihen liittyvä osaaminen ja aktiivisuus kentällä on Suomessa huipputasoa. Kirsi Henrikssonin mukaan siviilikriisinhallintaoperaatioissa Suomella on hyvä maine ja operaatioihin lähetettävien asiantuntijoiden koulutustaso on erinomainen. Henrikssonin kokemuksen mukaan suomalaisia pidetään luotettavina ja arvoiltaan sopivina moniin tehtäviin. Luotettuna toimijana Suomen tulisi myös hyödyntää asemaansa ja edistää hyviä kriisinhallinnan periaatteita ja käytäntöjä. Etenkin Tytti Tuppurainen sekä Mauri Koskela korostivat tässä esimerkiksi naisten huomioimisen ja osallistamisen keskeisyyttä operaatioissa. ”Sitä kautta mukaan saadaan lopulta myös nuoret ja lapset”, totesi Mauri Koskela.

Keskustelua heräsi myös viime aikoina esillä olleesta Kriisinhallintakeskuksen siirtämisestä Helsinkiin. Tytti Tuppuraisen mukaan muutto Helsinkiin tulisi nähdä ennen kaikkea strategisena sijoituksena ja tilaisuutena vahvistaa aidosti kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Samoilla linjoilla oli myös Kirsi Henriksson: ”Verkostomme ovat pääkaupunkiseudulla, joten siirtyminen Helsinkiin tuo paljon mahdollisuuksia.” Henrikssonin mukaan Suomessa yhteistyö niin siviili- kuin sotilastoimijoidenkin kanssa toimii jo nyt huomattavasti helpommin, kuin monessa muussa maassa, mutta mahdollisuus istua fyysisesti saman pöydän ääreen tuo silti uusia ulottuvuuksia yhteistyölle. SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen korosti myös sitä, ettei pelkkä puhe riitä vaan toiminnalle pitäisi kohdistaa myös kunnon resurssit, jotta siirron jälkeen kokonaisvaltainen kriisinhallinta aidosti integroisi sotilaallisen kriisinhallinnan, siviilikriisinhallinnan, kehitysavun, humanitaarisen avun sekä rauhanvälityksen.

Lopuksi keskustelijat kokosivat yhteen vielä keskeisiä ajatuksia teemaan liittyen. Puheenvuoroissa korostui se, että Suomella on mahdollisuus olla kokoaan suurempi toimija kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan saralla, sillä osaamista riittää. Esille nousi myös tarve pitkäjänteiseen työhön sekä ongelmien ratkaisuun paikallisella tasolla. Tukea pitää viedä sinne, missä haasteet syntyvät. Näin voidaan myös hyödyntää kriisin tai konfliktin tuoma murroskohta ja tukea positiivista kehitystä, kuten Kirsi Henriksson lopussa totesi.