Koen vaalitarkkailun tärkeäksi demokratiaa tukevaksi toimeksi, koska vaaleilla on suora yhteys yhteiskunnan vakauteen ja turvallisuuteen. Rehelliset ja läpinäkyvät vaalit vahvistavat kokemusta siitä, että demokraattisten prosessien kautta voi vaikuttaa ja edistää yhteiskunnallisia asioita. Sen sijaan epäluottamus poliittista eliittiä ja valtionhallintoa kohtaan voi johtaa apatiaan vaaliuurnilla ja vaikuttamiseen muilla keinoilla, jotka voivat kylvää levottomuutta, jakautuneisuutta ja jopa väkivaltaa.

Lyhytaikaiseen vaalitarkkailutiimiin kuuluvat tavallisesti kaksi kansainvälistä tarkkailijaa, tulkki ja autonkuljettaja.

Toimin lyhytaikaisena vaalitarkkailijana Albanian parlamenttivaaleissa toukokuussa 2025. Lyhytaikaisten vaalitarkkailijoiden tehtävä on suhteellisen suoraviivainen: valmistaudumme vaalipäivään ja vaalipäivänä seuraamme tilannetta äänestyspisteillä sekä ääntenlaskua ja raportoimme havainnot. Vaalitarkkailumission järjesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto (ODIHR).

Vaalitarkkailumissio sijoitti minut ja työparini maan keskiosassa sijaitsevaan Fierin maakuntaan, maaseudulle sisämaahan. Töitä tehdessä en voinut olla havainnoimatta ympäröivää yhteiskuntaa ja silmiinpistävästi puuttuvia nuoria (YK:n Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman hengessä nuorilla tarkoitan 18–30-vuotiaita). Vaalipäivän aikana kohtasimme heitä silmämääräisesti hyvin vähän. Autonkuljettajamme vahvisti epäilykseni: nuoret, jotka etsivät korkeaa koulutusta, vakaita tuloja ja mielekkäitä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, hakeutuvat usein pääkaupunki Tiranaan. Tämä osaltaan selittää, miksi nuorten näkyvyys äänestyspisteillä maaseudulla oli vähäistä.

Jos vastaava missio tehtäisiin Suomen maaseutukunnassa, voi hyvin olla mahdollista, että nuoret loistaisivat poissaolollaan myös siellä. Albanialaisten nuorten aikuisten maastamuutto on kuitenkin vakava tosiasia: se ei ole vain tilastollinen luku, vaan maan kestävän kehityksen ja tulevaisuuden haastava ilmiö.

Lyhytaikaiset vaalitarkkailijat seuraavat ja raportoivat äänestyspaikoilta vaalipäivänä.

Suuressa mittakaavassa maastamuutto mahdollistui vuodesta 1990 alkaen, kun Albanian pitkäaikaisen itsevaltaisen johtajan Enver Hoxan seuraaja Ramiz Alia höllensi kommunistisen regiimin tiukkaa kontrollia Albanian sisäpolitiikassa ja yhteiskunnassa ja otti askeleita maan vuosikymmeniä jatkuneen kansainvälisen eristyneisyyden purkamiseksi. Vaikka Albanian yhteiskunta on noista ajoista vakautunut ja talous kehittynyt, Albania menettää niin matalasti kuin korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia voimakkaasti jatkuneen maastamuuton seurauksena. Maan demokratian laatu, korruptio ja poliittinen polarisaatio vaikuttanevat suoraan nuorten kokemukseen tulevaisuudesta ja turvallisuudesta.

Nuorten harteille asetetaan usein painavia vastuita: heidän odotetaan toimivan uudistusten vaatijoina ja suunnannäyttäjinä. Näiden roolien toteuttamiselle tulisi luoda mahdollisuuksia ja tilaa. Ennen kaikkea nuorille aikuisille tulisi välittää viesti, että muutosten ajaminen on sallittua ja, että muutos on mahdollista. He eivät ole eläneet eristynyttä ja kontrolloitua kommunismin aikaa eivätkä todistaneet niin kutsuttua pyramidihuijausta, joka vuonna 1997 romahdutti kansantalouden, vei kotitalouksien säästöt ja synnytti laajoja levottomuuksia. Heidän vanhempansa sen sijaan ovat nämä kokeneet, ja luottamuksen puute valtioon ja yhteiskuntaan sekä tunne siitä, että yksilö ei voi vaikuttaa isoon kuvaan on monille nuorille annettu jo syntymälahjana.

Vaikka tämän päivän nuoret aikuiset ovat todistaneet Albanian liittymisen Natoon ja EU-jäsenyysneuvottelujen avaamisen, he ovat myös kokeneet yhden puolueen sementoivan valta-asemaa ja voittavan vaalit toisensa perään (sosialistinen puolue on voittanut jo neljät parlamenttivaalit peräkkäin). ODIHR:n kevään 2025 parlamenttivaaleja koskeneessa alustavassa tarkkailuraportissa todettiinkin, että vaikka vaalit olivat “kilpailulliset ja ammattimaisesti toteutetut, ne järjestettiin vahvasti polarisoituneessa ympäristössä, eivätkä ehdokkaiden kilpailuolosuhteet olleet tasapuoliset”. Alustava raportti toteaakin, että valtion resursseja ja virkatehtäviä käytettiin kampanjointiin, julkisen sektorin työntekijöihin kohdistui painostusta, ja hallituspuolue hyötyi institutionaalisesta ylivoimastaan tavalla, joka hämärsi valtion ja puolueen rajoja.

Albanian tulevaisuus riippuu siitä, että nuorille tarjotaan mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä omassa maassaan ja osallistua päätöksentekoon. Nuorten osallistuminen ei ole vain yksilöiden oikeus, vaan osa välttämättömiä rauhan ja turvallisuuden edellytyksiä. Kun nuoret jäävät vaalipäivänä kotiin tai muuttavat pois maasta, koko yhteiskunta menettää heidän panoksensa. Tämä on myös YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman keskeinen viesti: ilman nuoria ei voi rakentaa kestävää rauhaa.

Ennen kuin muutosmyötämielinen asenneilmapiiri vallitsee kotimaassa, moni nuori aikuinen valitsee helposti tien toisessa maassa. Tähän valintaan vaikuttaa usein myös se, että kaikki tuntevat jonkun, joka on jo lähtenyt – maastamuuttoon löytyy valmiita roolimalleja.

Jos tulevaisuudessa pääsen jälleen vaalitarkkailijaksi, aion varsinaisen työn ohella seurata myös nuorten mukanaoloa prosessissa – äänestäjinä, vaalitoimitsijoina ja ehdokkaina. Tämä havainnointi voi auttaa ymmärtämään yhteiskunnan demokratian ja osallisuuden tilaa ja antaa vihjeitä yhteiskunnan kehityssuunnasta.

Kerttu Auvinen
Kirjoittaja työskentelee rauhankysymysten parissa järjestösektorilla ja on vieraillut Albaniassa kolmella eri vuosikymmenellä.

Kuvat Kerttu Auvisen kotialbumista.