Poliisiasiantuntijamme kertoo itsenäisyyspäivän aaton tunnelmista Timbuktussa:
”Tässä kun Timbuktun taivaan alla on ihmetellyt maailman ja elämän menoa reilun vuoden, näin joulukuussa sitä jollain lailla tuntee olevansa hivenen enemmän isänmaallisempi tai sentyyppisesti latautunut kuin normaalisti. Talvisodan alkamisen vuosipäivä, lähestyvä itsenäisyyspäivä sekä luonnollisesti joulu ovat aina itselle jonkinlaisia itsetutkiskelun paikkoja. Tuolloin sitä miettii, minkälaisena sitä itse näyttäytyisi menneiden sukupolvien silmissä – jos sellaisen suomalaisia edustajia nyt sattuisi Timbuktun kylän raitilla vastaan tulemaan. Mitä he mahdollisesti olisivat mieltä näkemästään kansakuntansa edustajasta kaukana kotoa? Olisivatko he tyytyväisiä vai pettyneitä katsoessaan suomalaisen poliisin tai sotilaan edesottamuksia milloin missäkin maailman eri kriisipesäkkeessä näihin aikoihin, jos sattuisivat vilkaisemaan?
Isoisäni taisteli molemmissa sodissa ja teki sen kuin muutkin oman ikäluokkansa edustajat. Itseäni on aina harmittanut, että en ehtinyt tämän elämänkokemukseni valossa hänen kanssaan Suomen itsenäisyyden turvaamisen ajoista pahemmin keskustelemaan. Omat kokemukseni nyt eivät suoraan ole vertailtavissa hänen vastaaviinsa, mutta uskon kuitenkin, että eri kriisialueilla vietetyt vuodet auttaisivat jollain lailla tuomaan maustetta keskusteluun. Mitä isäni kanssa olen asiaa pohtinut, uskoisin että tuskinpa vaarini nyt pahasti haudassaan kääntyilee, kun pojanpoikansa edesottamuksia maailmalla sieltä jostain seuraa.
Suomi ja suomalaisuus näyttäytyvät omassa työyhteisössäni siten kuin minä itse näyttäydyn, ja se henkilöityy vain ja ainoastaan minuun. Syy tähän löytyy siitä, että olen ainut suomalainen reilun 20 henkilön ja 12 kansallisuuden joukossa. Stereotypia yksikseen jurottavasta metsän asukista on periaatteessa sinettiä vaille valmis – mutta onneksi tämä ei ole kuitenkaan asian koko totuus.
Olen pyrkinyt toimimaan siten että Suomi ja suomalaiset ovat tulleet tutuiksi ainakin oman poliisikomponenttimme edustajille. Kaikki tuntevat sen vaaleaihoisen suomalaisen poliisimiehen, joka ei normaalisti puhu paljon – mutta silloin kun puhuu, hän puhuu yleensä asiaa. Voin oikeasti puhua ylpeydellä suomalaisesta ammattitaidosta ja saamastani koulutuksesta mitä tulee Poliisiin tai kriisinhallintaan millä tahansa mittarilla mitattuna. Tämänkaltaisissa olosuhteissa sitä oppii arvostamaan täysin toisella tavalla kuin kotimaassa.
Jokunen viikko sitten nautin illallista ruotsalaisten, ranskalaisten, saksalaisten sekä amerikkalaisten sotilaiden kanssa. Illallisen yhteydessä tuli puheeksi Suomen itsenäisyyden tuleva 100-vuotisjuhla sekä historian tapahtumat melkein 80 vuoden takaa. Totesimme siinä yhteen ääneen, että on jännää ajatella lähestulkoon kaikkien pöydässä istuvien kansallisuuksien olleen jossain historiansa vaiheessa jos ei nyt osana toista maata – niin ainakin verisesti sodassa keskenään. Kuitenkin grillissä kärisevät makkarat, nautittu olut ja punaviini sekä uskomattoman hieno tähtitaivas saivat kaikki pöydässä istuvat yksimieliseksi siitä, että eiköhän anneta historian olla historiaa ja toimitaan jatkossa niin, että toista kansallisuutta katsotaan eri puolilta ainoastaan illallispöydässä.
Uskoisin että tähtitaivaan läpi pöytäseuruetta katsovat isoisäni aikakauden edustajat olisivat varmasti olleet näkemäänsä ihan tyytyväisiä. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi.”
