Kriisinhallintakeskuksen, Wider Security Networkin (WISE) ja Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen (FINCENT) järjestämä vuosittainen seminaari keräsi jälleen yhteen kriisinhallinnasta kiinnostuneita Kansallismuseon auditorioon. WISEn toiminnanjohtaja Anne Palmin avaama ja juontama seminaari pureutui muutamiin kriisinhallinnan uusiin haasteisiin: tällä kertaa aiheiksi olivat valikoituneet nuorten ja lasten asema konflikteissa sekä toimintaympäristön muutoksen tuomat haasteet.
Seminaarin ensimmäinen puhuja oli Pelastakaa Lapset ry:n vaikuttamisasiantuntija Tapio Laakso. Laakso toi esiin konfliktien vaikuttavan moniin lapsiin: nykyään joka kuudes lapsi elää konfliktialueella. Tämä on Laakson mukaan osa kehitystä, jossa siviilit ovat yhä useammin konflikteissa toisen tai molempien osapuolten kohteena. Vielä joitain vuosikymmeniä sitten iskut esimerkiksi kouluihin olivat melko harvinaisia. Konfliktien muutoksen myötä niistä on valitettavasti tullut jopa yksi sodankäynnin muodoista. Laakso korosti esityksessään, että nimenomaan koulutuksen saamisen estäminen lapsilta ja nuorilta on hyvin haitallista niin yksilöille kuin koko yhteiskunnallekin: ”Kyse ei ole vain siitä, että tuhotaan koulurakennuksia. Iskuilla tuhotaan yhteiskunnan mahdollisuuksia ja kykyä jälleenrakentaa ja selviytyä.”
Laakson jälkeen FINCENTin erikoissuunnittelija Virpi Levomaa paneutui omassa osiossaan siviilien suojeluun ja sen haasteisiin. Levomaan näkemys tuki Laakson esitystä: siviileihin kohdistuvat iskut ovat yleistyneet ja siviilit kärsivät konflikteissa entistä enemmän. Tämä vaatii Levomaan mukaan myös sotilaallisen kriisinhallinnan toimijoilta uudenlaista toimintaa, sekä mahdollisesti joistain vanhoista poisoppimista joistain vanhentuneista toimintatavoista. Levomaa näkee, että kokonaisvaltainen lähestymistapa on keskeinen osa tätä uudistusta. Levomaa korosti lopuksi sitä, että siviilien suojelu näkyy kansainvälisten kriisinhallintaa harjoittavien organisaatioiden toimintalinjauksissa ja koulutuksessa yhä enemmän. Tämä heijastuu myös siinä, että koulutusta järjestävät tahot, kuten FINCENT, tarjoavat aiempaa enemmän kursseja teemasta ja samalla osaaminen kentällä kasvaa.
Seminaarin toisessa osassa keskityttiin toimintaympäristön muutokseen ja sen aiheuttamiin haasteisiin. Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan vaikuttamistyön ja viestinnän suunnittelija Pekka Reinikainen aloitti esityksensä huomauttamalla, että humanitaariselle sektorille työtä tuovat konfliktien ohella myös mm. luonnon katastrofit, epidemiat sekä äärimmäiset sääilmiöt. Monia näistä on haastava, ellei jopa mahdoton, estää, minkä vuoksi ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ja resursseja. Reinikainen korosti myös sitä, että monet haasteista kasaantuvat samoille alueille. Monet näistä ns. moniongelmaisista valtioista ovat samalla niitä, joissa väestönkasvun ennustetaan olevan suurinta seuraavien vuosikymmenten aikana, mikä lisää painetta alueilla entisestään. Koulutuksen lisääminen sekä lisäresurssit kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen toimintaan ovatkin Reinikaisen mukaan avainasemassa, mikäli tähän kehityskulkuun halutaan vaikuttaa.
Kriisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson oli monilta osin samoilla linjoilla Pekka Reinikaisen kanssa. Henriksson kuitenkin totesi, että siviilikriisinhallintaoperaatioissa keskeistä on yhteiskunnan turvallisuussektorin uudelleenjärjestäminen, jolloin ilmastonmuutoksen kaltaisiin haasteisiin tarttuminen ei ole välttämättä edes mahdollista operaation mandaatin puitteissa. Tähän tarvitaan Henrikssonin mukaan aidosti kokonaisvaltaista kriisinhallintaa, jota toteutetaan monella tasolla. ”Yhteistyö tulisi aloittaa jo visioinnin ja suunnittelun tasolla, pelkkä yhteinen logistiikka ei riitä”, Henriksson totesi. Ilman yhteistyötä ja kokonaisvaltaista visiota eri toimijoiden voi olla vaikea päästä omista kuplistaan, jolloin osa haasteista jää toiminnan ulkopuolelle.
Tilaisuuden päätti FINCENTin johtaja, komentaja Jukka-Pekka Schroderus, joka jatkoi samalla linjalla korostaen osuudessaan yhteistyön ja kokonaisvaltaisuuden tärkeyttä kriisinhallinnassa. Nykyisen kaltaisissa monimutkaisissa ja pitkittyvissä konflikteissa yksikään toimija ei Schroderuksen mukaan pysty toimimaan enää omillaan. Sen ymmärtäminen ja huomioiminen, sekä erilaisten näkökulmien ymmärtäminen on keskeisessä asemassa siinä, että nykyisiin ja tuleviin konflikteihin kyetään vastaamaan.
