”Neljän vuodenajan maasta tulevana ihmisenä ympäristössä tapahtuvia muutoksia seuraa aina erityisellä mielenkiinnolla. Nigerin tunnusomaisimpia ympäristön visuaalisia ominaisuuksia on tietenkin hiekka. Niameyn (Nigerin pääkaupungin) yleisnäkymä on kylämäinen osin juuri hiekan vuoksi. Hiekkatiet pilkkovat kaupunkia osiin päällystettyjen valtateiden jättämiltä koloilta. Hiekka on kaikkialla. Ohut ruskea pöly levittäytyy joka paikkaan. Kasvit näyttävät nuhjuisilta, kaiken ulkona olevan yleisilme on vähintäänkin pölyttynyt. Sisätiloissakin huomaa ruskean hiekkakerroksen jo parin päivän jälkeen. Ruokakin usein sisältää hiekanjyväsen jos toisen.

Sadekausi vaikuttaa ympäristöön silminnähtävästi. Sen aikana kasvien väri kirkastuu, ilma tuntuu raikkaammalta ja siihen sekoittuu huumaava maan, savun ja kasvien paksu tuoksu. Elpymisen kausi ajoittuu ajanjaksolle kesäkuusta syyskuuhun. Erityisesti heinäkuun ja elokuun aikana sataa parin päivän välein. Kun sataa sitä ei voi olla huomaamatta. Sade tulee valtavina ryöpsäyksinä. Joskus sitä edeltää hiekkamyrsky, jonka aikana horisontti punertuu, näkyvyys rajoittuu metriin tai pariin ja puutkin saattavat kaatua juuriltaan.

Viime heinäkuulle ajoittui useaankin otteeseen päiviä, jolloin kotiportilta aukesi sateen jälkeen joki. Kotiamme ympäröiviä katuja ei noina päivinä oikeastaan enää ollut, vaan sukelsimme yhteiskäytössä olevilla autoillamme suoraan jokeen portiltamme. Vesi saattoi ulottua autossamme miltei ikkunaan saakka. Teitä reunustavat kodit olivat täyttyneet vedellä niin että ihmiset kahlasivat kotonaan vedessä vyötäröä myöten.

Lokakuun alussa siirrytään vähitellen jo kylmempään ajanjaksoon. Niameyssa pidempään oleskelleet kertovat, että alkuvuodesta saattaa aamuisin jopa paleltaa. Lapin talvissa hytisseenä ajatus hiukan epäilyttää.”