”Saavuin Moptiin, Keski-Maliin vuoden 2017 lopulla. Takana oli jo n. 10 kuukautta palvelusta pääkaupunki Bamakossa. Taakse jäivät Bamakon kirkkaat valot ja ne vaihtuivat Moptin hieman synkempiin sävyihin. Toimipaikan nimi on Mopti vaikka todellisuudessa leirimme sijaitsee Sevaren kaupungissa n. 14 km;n päässä Moptin kaupungista.

Muutos oli aika suuri niin turvallisuuden kuin muidenkin olosuhteiden näkökulmasta. Turvallisuustilanne oli Moptin alueella heikentynyt sekä oma kämppä suihkuineen ja vessoineen vaihtui leiriolosuhteisiin ja yhteiskeittiöön. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen tapahtui kuitenkin varsin nopeasti, olinhan aikaisemmilla missioilla jo tottunut leiriolosuhteisiin. Toimenkuvassani tapahtui myös muutos ja Moptissa olen ollut tekemisissä niin paikallisviranomaisten kuin siviilienkin kanssa. Bamakossa toimenkuvani käsitti yhteistoimintaa ainoastaan viranomaisten kanssa. Nämä kohtaamiset siviilien kanssa eri kylissä, joissa olen työni puolesta päässyt käymään, ovat olleet tähänastisen operaatioreissun parasta antia. Tavallisten ihmisten suorasukainen suhtautuminen sekä vilpitön innostus ja mielenkiinto partioitamme kohtaan on ollut antoisa kokemus. Noissa kylissä käydessäni, tähän saakka 18 eri kylää ja pientä kaupunkia, olen tuntenut olevani kaikkein lähimpänä auttamisen olemusta. Suora kohtaaminen apua tarvitsevien ihmisten kanssa on antanut lisää motivaatiota ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin ja auttanut jaksamaan paivasta toiseen tämän alueen vaativissa olosuhteissa.

Operaatio-olosuhteet ovat, jälleen kerran, muistuttaneet minua Suomen todella hyvistä työolosuhteista, turvallisuudesta nyt puhumattakaan. Täällä todellakin konkretisoituu turvallisuuden merkitys jokapäiväisessä elämässä. Se vaikuttaa jokaisen ihmisen toimintaan dramaattisella tavalla. Tänään eletään tavallista elämää perheesi kanssa, haet elantoa perheellesi, keräät puita ruoanlaittoa varten tai kaivat kaivoa syvemmäksi yltääksesi veden luo, ja huomenna joudut keräämään kaiken maallisen omaisuutesi ja pakenemaan kylästäsi tuntemattomaan määränpäähän määrättömäksi ajaksi.

Paikallisten ihmisten suhtautumisesta elämään voisimme kenties ottaa oppia Suomessakin. Turvattomuudesta huolimatta ihmiset jaksavat hymyillä ja aina riittää aihetta juhlaan, ja juhlia ihmiset täällä osaavat. Olen ollut mukana paikallisissa juhlissa, joissa todellakin elämästä nautitaan pitkään ja hartaasti, tanssin ja laulun merkeissä.

Meillä on vapaa-ajalla mahdollisuus liikkua Sevare-Mopti -akselilla varsin vapaasti ja myös tämä on tuonut ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin ja tapoihin. En ole kokenut oloani turvattomaksi, vaikka luonnollisesti poikkean ulkonäöltäni paikallisista silmiinpistävällä tavalla. Paikalliset toki tietävät, mitä täällä teen eikä se ole tähän mennessä ainakaan negatiivisesti vaikuttanut heidän suhtautumisessaan minuun. Monet ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan, millaisissa oloissa elän kotimaassani ja kyselevät kaikesta muustakin, mitä mieleen sattuu kulloinkin juolahtamaan.

Elämän- ja työkokemuksena operaatiot ovat hyödyllistä ja opettavaista aikaa. Kun Suomesta lähtee mihin tahansa operaatioon, ovat olosuhteet hyvin erilaiset kuin kotimaassa. Kokemuksista ja tapaamisista kannattaa ottaa kaikki irti ja säilöä muistin sopukoihin ne kultahiput, joita muistoiksi kutsutaan.

Tämä kirjoitus on hyvä lopettaa erään paikallisen ihmisen toteamukseen kysyessäni häneltä, onko hän onnellinen nykyisessä tilanteessaan. Hän vastasi minulle tulkin välityksellä : ‘Olen terve, nukuin yöni hyvin ja minulla on ruokaa täksi päiväksi, tottakai olen onnellinen!’”