Keväällä 2017 Jubaan lähtenyt kolmen hengen poliisitiimi kertoo tunnelmistaan:
”Tiesikö tiimimme millaisia haasteita edessä olisi, kun helmikuun lopussa pitkän odotuksen jälkeen lähdimme Suomesta? Kyllä ja ei. Meidät saateltiin matkaan pienen julkisuuden saattelemana. ”Ensimmäinen seksuaalirikoksiin erikoistunut tutkijaryhmä Etelä-Sudaniin”. Huhhuh, paineita kasautui, mutta mennään nyt ensi töitä tekemään ja katsotaan sitten mitä kerrottavaa on.
Kolmen viikon Ugandan Entebessa odottelun jälkeen meillä oli vihdoin maahanpääsylupa ja eikun matkaan. Tulokaskoulutuksen päätyttyä saimme viimeiseen asti jännittää, onko tiimiämme enää edes olemassa vai sulautetaanko meidät muuhun joukkoon pakolaisleirille partioimaan. Komennus sinne ehti jo nimittäin tulla, mutta viime hetkellä pääsimme alkuperäiseen meille tarkoitettuun tehtävään.
Sekaannus johtui ehkä osin siitä, että alunperin meidän oli tarkoitus olla osa saksalaisvetoista ryhmää, mutta 2016 heinäkuun konfliktin yhteydessä saksalaiset evakuoivat omansa pois ja toimisto jäi tyhjaksi. UNMISS (YK:n rauhanturvaoperaatio Etelä-Sudanissa) ei tätä saksalaisille anteeksi antanut ja siksi saavuimme suomalaisryhmänä Etela-Sudaniin pitkällä viiveellä. SGBV (sexual and gender based violence) –tiimi on täällä nimeltään Gender, Children and Vulnerable People Protection Teamiksi. Kesti aikansa, ennen kuin itse osasi sanoa tuon kirjanyhdistelmän mokeltamatta.
Tyhjillään olevassa toimistossa aloimme hiljalleen selvittämään, mitä siellä oli tapahtunut heinäkuun 2016 ja meidän tulomme välillä. Tehtävä oli haasteellinen. Pelkästään sen selvittämiseen, missä mahdollinen kovalevylle tallennettu data tiimin aiemmasta toiminnasta on, kesti pari kuukautta, kunnes Share Drive löytyi ja käyttöoikeudet saatiin.
Se käsitys, mikä meillä oli toimenkuvastamme Suomesta lähtiessä, ja mikä se täällä todellisuudessa olisi, valkeni pikkuhiljaa. Poliisin näkökulmasta UNMISSin mandaatti on haastava. Poliisilla ei ole ns. capacity building -oikeuksia. Missio on täysin siviilivetoinen. Poliisi ei suoraan mentoroi, rakenna oikeusjärjestelmää poliisitoimintojen osalta, ei voi kouluttaa eikä siis puuttua paikallisen poliisin tekemisiin. Mitä sitten voimme tehdä?
Poliisin mandaatti on pääosin pakolaisleirien sisällä, siellä voimme ”suorittaa tutkintaa”, kouluttaa, ohjata ja toimia lähes kuten ”oikea poliisi”. Pakolaisleireillä tavoitamme kuitenkin vain noin 10% maan väestöstä. Pakolaisleirien ulkopuolella toimiminen vaatii luovuutta. Onneksi Gender- ja SGBV – asioiden osalta mandaatti antaa hieman liikkumavaraa. Koulutuksen eli training -sanan sijaan kaytetaan sensitization -otsikkoa eli ”tietoisuuden kasvattamista”. Mikään ei estä pitämästä ”WorkShoppeja” tai ”keskustelutilaisuuksia ajatusten ja näkemysten vaihtamiseksi.”
Tiimimme on jakanut tehtävät osin taustoihimme pohjautuen, mutta osin myös sattumanvaraisesti riippuen siitä, kuka on paikalla ollut jonkin toiminnon aloittamiseksi tai siihen perehtymiseksi. Tiimimme on MHQ -tiimi eli pääkonttorin ja Lähipoliisitoiminnan pilarin alla.
Tiimimme tulee valvoa, kouluttaa ja ohjata kenttätoimistoja, kerätä dataa SGBV -rikoksista, osallistua lukemattomiin UNMISSin sisäisiin kokouksiin, verkostoitua ja etsiä keinoja toimia paikallisen poliisin kanssa ”tietoisuuden kasvattamiseksi”.
Pikkuhiljaa täällä ovet aukeavat ja Etelä-Sudanin hallitus, ministeriö ja poliisi, ainakin teoriassa, korostavat kaikissa ohjelmissa, mietinnöissä ja lausunnoissa gender-näkökulmaa. Käyttäkäämme sitä siis hyväksemme.
Koulutuskierros kenttätoimistoihin on yhtä vaille kertaalleen vedetty ja GCVPP –osaaminen on vaihdellut laidasta laitaan. Koulutus on tullut tarpeeseen. Uutta tiedonkeruujärjestelmää on pitkälle kehitetty tiiminvetäjän toimesta ja ylintä poliisijohtoa painostettu luotettavan ja järjestelmällisen tiedonkeräämisen tarpeellisuudesta. Samalla voi todeta, että mitä moninaisempien toimijoiden viidakossa, yhteistyöhaasteissa, paikallisen oikeusjärjestelmän epäluotettavuudesta ja puutteista jne. johtuen on luotettavan datan kerääminen lähes mahdotonta, mutta yleiskuvaa toki saadaan.
Pitkällä jumppaamisella ja periksi ei anneta prkle –asenteella on vihdon saatu luotua suoria kontakteja sisäasianministeriön poliisin avainhenkilöihin naispoliisien yhteistyön ja verkostoitumisen käynnistämiseksi. Ensimmäiset ”yhteistyösopimukset” on allekirjoitettu. Poliiseilla ja naispoliiseilla riittää haasteissa tässä maassa. Palkkoja ei ole tullut moneen kuukauteen ja naispoliisi on liian usein kahvinkeittäjän asemassa laitoksellaan, seksuaalisen häirinnän kohde ja suurien haasteiden edessä mikäli mielii edetä uralla. Toisaalta naispoliisit ovat avainasemassa väkivalta- ja raiskausrikosten tutkijoina patriarkaalisessa yhteiskunnassa, missä miespoliisin kohtaaminen voi olla naiselle mahdotonta. Näistä lähtökohdista pyrimme voimaannuttamaan South-Sudan National Police:n ja Special Police Unit:n naispoliiseja. Ennen operaatiomme päätöstä pääsemme alkuun, mutta toivottavasti voimme luovuttaa tämän projektin alun seuraajillemme.
Lopuksi hieman henkilökohtaisempiin haasteisiin. Hän ken tänne töihin tulee saa tapauskohtaisesti kestää enempi vähempi toinen toistaan seuraavia vatsatauteja, ruokamyrkytyksiä, kuumuuteen sopeutumista ja niin edelleen. Rokotusohjelmasta huolimatta monet sairastuvat lavantautiin, malariaan ja tauteihin, joihin ei kunnon diagnoosia tule. Niistä on selvitty ja pikku hiljaa on kroppa sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin. Sadekausi alkaa olla takanapäin ja jälleen on sietämättömän kuumat ilmat edessä. Oman haasteensa ja sopeutumisensa vaatii myös YK:n käsittämättömän raskassoutuiseen byrokratiaan tottuminen. Juban kansainvälinen lentokenttä on valittu maailman huonoimmaksi ja tämä on helppo uskoa. Sitä helpotuksen määrää, kun lentokoneen pyörät irtoavat turvallisesti kentästä ei voi sanoin kuvata. Valitettavasti täällä on tiukka kuvienottokielto. Paikallinen elämä on todella kuvauksellista käsittämättömine anekdootteineen ja ”kuinka monta ihmistä voit änkeä mopon päälle” – epävirallisine kilpailuineen. Lähes kaikki on totaalisesti rempallaan sairaaloita ja teitä myöten, mutta jotenkin ihmiset Jubassa selviytyvät päivä kerrallaan, ja projektit tuottavat jopa tulosta. Parhaita valonpisaroita ovat ne kohdatut sitkeät ja koulutetut ihmiset ja vahvat naiset, jotka jaksavat tehdä töitä Etelä-Sudanin eteen.
Näihin tunnelmin täältä tällä kertaa!”
GCVPP –tiimi / Juba/ MHQ / UN House / Juba / UNMISS / South-Sudan
YK:n rauhanturvaoperaatio United Nations Mission in South Sudan (UNMISS) perustettiin vuonna 2011 turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1996 tukemaan rauhanprosessia Etelä-Sudanissa. Vuonna 2013-2014 operaation mandaattia laajennettiin humanitaariseen avun fasilitointiin, ihmisoikeusraportointiin sekä siviilien suojeluun. Kriisinhallintakeskus on lähettänyt operaatioon kaikkiaan 13 asiantuntijaa. Tällä hetkellä operaatiossa palvelee 10 suomalaista poliisiasiantuntijaa.
