CMC Finland, WISE, FINCENT, Polamk ja Raja- ja merivartiokoulu järjestivät vuosittaisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan seminaarin keskiviikkona 15.09.2021. Tänä vuonna seminaarin aiheena oli Afganistan, johon liittyen eri alojen asiantuntijat pohtivat kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toteutumista ja tulevaisuutta.
Huomioita kriisinhallinnasta – Suomessa ja muualla
Ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori kertoi kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean suuntaviivoista, suosituksista ja toimeenpanosta koskien Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Komitean yhteinen viesti on selvä: kokonaisvaltaisuutta tulee vahvistaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Suomen tulee siis jatkaa aktiivista osallistumista kriisinhallintaan kansainvälisillä kentillä. Lisäksi Sumuvuori avasi määrällisten ja laadullisten tavoitteiden sisältöä ja totesi, että kattava tilannekuva on tärkeä toimivan yhteistyön kannalta.
Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki puolestaan tarjosi kriittisen analyysin kansainvälisestä kriisinhallinnasta Afganistanissa. Puheenvuorossaan Ruohomäki painotti erityisesti sitä, kuinka poliittinen fragmentaatio vallitsi Afganistanissa kriisinhallintaoperaatioiden aikana. Tämä heijastui kansainväliseen kriisinhallintaan eksklusiivisuutena ja dialogin puutteena paikallisten kanssa. Ruohomäki näki ongelmallisena mm. sen, että monet ääriryhmien edustajista jätettiin keskustelujen ulkopuolelle, vaikka heillä oli paikallisesti paljonkin valtaa ja kannatusta.
Osuudessaan CMC Finlandin johtava asiantuntija Jyrki Ruohomäki havainnoi, että kun samat ihmiset ja organisaatiot siirtyvät kriisistä toiseen, syntyy instituutionaalista toistoa. Tämä selittää osin sitä, miksi asiat eivät ole vuosien varrella muuttuneet. Lisäksi Ruohomäki pohti kysynnän ja tarjonnan merkitystä. Kansainvälinen yhteisö on lähtenyt usein ratkomaan kriisejä niillä resursseilla ja kapasiteetilla, mitä siltä löytyi, vaikka se ei aina ole vastannut paikalliseen kysyntään. Myös paikallisten toimijoiden keskinäinen kilpailu tulisi paremmin huomioida; heilläkin on tiettyjä, toisistaan eroavia intressejä.
Mitä oppeja Afganistanista?
Seminaarin toisen puolikkaan aloitti asiantuntijapaneeli, johon osallistuivat suurlähettiläs Pia Stjernvall (Ulkoministeriö), ylikomisario Pekka Kokkonen (Polamk), johtava asiantuntija Johanna Valenius (CMC Finland) ja everstiluutnantti Pasi Autio (Maanpuolustuskorkeakoulu). Kaikkia panelisteja yhdisti käytännönkokemus kriisinhallinnasta Afganistanissa.
Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että Afganistanin tilanteesta ja tapahtuneista voidaan oppia, paljonkin. Kokkonen muistutti, että monet asiat ja ongelmat on selkeästi tunnistettu jo operaatioiden aikana, mutta niitä ei ole saatu tai ole haluttu korjata. Autio puolestaan mainitsi, kuinka kriisinhallintaan osallistumisen ansiosta on esimerkiksi opittu, kuinka kohdataan paikallisia ja taataan jatkuva kontakti omaan henkilöstöön haastavissakin olosuhteissa. Myös sotilaiden henkilökohtaista varustusta ja heille tarjottavaa psykososiaalista tukea on kehitetty. Näitä oppeja voidaan nyt hyödyntää sekä kotimaassa että osana kansainvälistä kriisinhallintaa.
Kansainvälinen yhteisö tarvitsee yhteisen vision ja parempaa koordinaatiota
Yhdeksi ongelmaksi identifioitiin yhteisen vision ja koordinaation puutteen. Stjernvallin mukaan kaikille tulisi olla selkeää, kuka tekee mitä ja miksi –sotilas ei voi toimia poliisina tai päin vastoin. Kokkonen lisäsi, että Afganistanissa monilla eri toimijoilla oli eriävä, oma käsitys poliisin roolista. Myös kansalaisjärjestöjen osallistaminen todettiin olennaiseksi vaikkakin se jää tällä hetkellä usein liian vähäiseksi.
Lisäksi panelistit korostivat, että kriisinhallinnan on kyettävä kohtaamaan muuttuva todellisuus ja hillitsemään niin omia kuin paikallistenkin odotuksia, jotta tavoitteet pysyvät realistisina. Samalla operaatioiden tulisi varautua mahdollisiin kriiseihin ja muutoksiin heti mission alusta alkaen, ja tarvittaessa jopa keskeyttämään toimintansa. Valenius toi esiin kuinka länsimainen tapa keskittyä vahvasti juuri naisiin on tuonut myös yllättäviä, negatiivisiakin seurauksia. Esimerkiksi Koulutettavien naisten lukumäärän ohella tulisikin keskittyä myös tasa-arvon laatuun – siihen, että naiset todella koetaan tasa-arvoisina.
Kiire ei saa ajaa paikallisen omistajuuden edelle
Kaikkien keskustelijoiden mukaan yhtenä ongelmana on mandaattien ja työsuhteiden lyhyt kesto. Asiantuntijalla voi kestää jopa vuosi todella päästä sisälle paikalliseen tilanteeseen ja mission toimintaan. Yksittäinen mandaatti taas on usein vain kahdelle vuodelle kerrallaan; epävarmuus mandaatin jatkosta voi lisätä painetta ja suunnitelmallisuuden puutetta, ja kiire seisoo usein myös mm. paikallisen omistajuuden tiellä. Paikallisen omistajuuden merkitys nousikin esille useamman panelistin taholta. Panelistit korostivat, kuinka kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan tulisi osallistaa paikallisia heti operaation alusta alkaen; paikallisen toimijan tulisi määrittää tapahtumien kulku ja sisältö, ja kansainvälinen yhteisö voi tarjota apua tarvittaessa.
Seminaarissa tuotiin esiin konkreettisia esimerkkejä ja kommentteja Afganistanin tilanteeseen liittyen ja se herätti myös paljon keskustelua kuulijoiden keskuudessa. Seuraava kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan seminaari järjestetään ensi vuonna.
