Kuva: EUAM Ukraine
Mäki-Rahkola (toinen vasemmalta) kokoustamassa Ukrainan tasa-arvokomissaarin
(Government Commissioner for Gender Policy) Kateryna Levchenkon kanssa.

Aloituspäivä uudessa tehtävässäni Ukrainan EUAM-operaation tasa-arvoneuvonantajana oli huonoin mahdollinen. Vain muutamaa päivää aikaisemmin Venäjä oli aloittanut täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan. Operatiivisen tasa-arvotyön tekeminen tuntui sotaoloissa haastavalta. Esimerkiksi poliisin ihmisoikeus- ja tasa-arvoyksikkö oli saanut uusia yleiseen järjestyksenpitoon liittyviä tehtäviä, ja tasa-arvotyön resurssit olivat entistä niukemmat.

Vaikka täysimittainen sota teki operaation työstä haastavaa, tasa-arvokehitys Ukrainassa ei pysähtynyt. Kesällä 2022 Ukraina otti valtavan askeleen kohti eurooppalaisia tasa-arvostandardeja ratifioimalla naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen. Istanbulin sopimus antoi myös meille vahvan mandaatin tarttua lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön, ja jo loppuvuodesta 2022 koulutimme paikallisia kumppaneitamme sopimuksen sisällöstä ja hyvistä käytännöistä sen täytäntöönpanoon liittyen. Myös Ukrainan lainsäädäntöä alettiin uudistaa Istanbulin sopimusta vastaavaksi ja kansallinen 1325-toimintaohjelma päivitettiin vuoden 2022 aikana.

Lainsäädännön ja kansallisten toimintaohjelmien näkökulmasta tasa-arvotyöllä Ukrainassa on vankka pohja. Turvallisuussektorilla törmää kuitenkin usein vanhanaikaisiin asenteisiin: naisia on esimerkiksi turvallisuusviranomaisten johtotehtävissä hyvin vähän ja sukupuolittuneen väkivallan uhreja saatetaan syyllistää viranomaisten toimesta. Halusimme puuttua tähän epäkohtaan turvallisuusviranomaisille kohdistetulla koulutusohjelmalla, joka pureutui etenkin turvallisuussektorin sisäiseen syrjintään ja seksuaaliseen häirintään. Kuuden kuukauden aikana koulutimme yhteistyössä UN Womenin ja paikallisen naisjärjestön, JurFemin, kanssa 750 ylimmän ja keskijohdon edustajaa poliisista, rajavartiostosta, kansalliskaartista ja muista sisäministeriön alaisista virastoista.

Koulutusohjelma antoi itselleni paljon: keskustelut ukrainalaisten viranomaisten kanssa avasivat turvallisuussektorin arkea ja sen tasa-arvohaasteita. Keskustelimme paljon erityisesti syrjinnän ja häirinnän käsitteistä sekä näiden ilmiöiden tunnistamisesta. Palaute koulutusohjelmasta oli hyvin positiivista, vaikka kouluttajana joutuu ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Pienet onnistumisen hetket tekevät kuitenkin kouluttamisesta mielekästä. Odessassa koulutuksen päätteeksi eräs nuori kansalliskaartilainen totesi, että koulutus sai hänet pohtimaan omia arvojaan ja reflektoimaan omaa käytöstään sekä miehenä että turvallisuusviranomaisena. Hän myönsi suoraan, että organisaation toiminnassa on parantamisen varaa tasa-arvoasenteiden saralla. Tätä parempaa palautetta kouluttaja voi tuskin työstään saada!

Pilotoimamme koulutusohjelma syrjinnän ja seksuaalisen häirinnän estämisestä oli laatuaan ensimmäinen Ukrainan turvallisuussektorilla. Se on kuitenkin vasta lupaava alku. Ukrainan turvallisuusviranomaiset tarvitsevat myös selkeät käytänneohjeet ja luotettavan järjestelmän syrjintä- ja häirintätapauksien tutkimiseksi.

Oma komennukseni Kiovassa päättyi heinäkuussa 2024, mutta toivon, että myös seuraajallani riittää tarmoa tasa-arvon edistämiseen ukrainalaisten viranomaisten parissa. Edistyksestä huolimatta työtä riittää edelleen, kun Ukraina luovii kohti Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluita. Ukraina on kuitenkin tehnyt tasa-arvon saralla tärkeän arvovalinnan: suunta on kohti eurooppalaisia tasa-arvostandardeja.

Anne Mäki-Rahkola

Kirjoittaja työskenteli Ukrainan turvallisuussektoria tukevan EUAM-operaation tasa-arvoneuvonantajana kahden ja puolen vuoden ajan.