Kun aloitin tehtävässäni, vuonna 2019, UN Womenin Syyria-hankkeessa ei ollut yhtäkään täysipäiväistä työntekijää. Kun lopetin UN Womenilla, hankkeella oli useamman maan ja tehtäväalueen kattava tiimi. Hankkeen rahoitus on nyt moninkertainen ja varmistettu vuosiksi eteenpäin. Tämä on osoitus siitä, että CMC:n panos lähetetyn asiantuntijan kautta voi toimia katalyyttisesti, kun YK:n resurssit ovat rajoitetut.
Muuttuva toimintaympäristö
Tasa-arvokysymyksissä erävoitot ovat usein pieniä, ja jo saavutetut tuloksetkin voidaan helposti menettää, kun prioriteetit vaihtuvat tai konfliktin kehityssuunta muuttuu. Kun aloitin UN Womenillä, Syyrian poliittinen prosessi oli perustuslakikomitean perustamisvaiheessa. UN Womenin tukema Syrian Women’s Advisory Board (WAB) ja syyrialaiset naisaktivistit onnistuivat lähestulkoon saavuttamaan 30 % naisten edustuksen perustuslakikomiteassa, ja WAB:n jäseniä valittiin myös komiteaan. Lisäksi perustuslakikomitean työjärjestys ja toimintaperiaatteet sisälsivät maininnan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta. WAB:n edustaja osallistui komitean avajaisseremoniaan. Iloitsimme, sillä tasa-arvonäkökulmasta nämä olivat tähänastisen poliittisen prosessin suurimpia saavutuksia.
Juuri, kun perustuslakikomitea oli perustettu, turvallisuustilanne muuttui Pohjois-Syyriassa. Perustuslakineuvottelut joutuivat tauolle, joten päätimme alkaa tukea aktviivisemmin ruohonjuuritason naisjärjestöjen dialogihankkeita. Tuimme myös WAB:n työtä järjestämällä koulutuksia ja työpajoja perustuslaillisista teemoista. Niinpä WAB:n jäsenet olivat perustuslaillisia asiantuntijoita jo paljon ennen muita toimijoita, mikä oli suuri etu prosessin myöhemmissä vaiheissa. UN Women analysoi myös neuvotteluja sukupuolinäkökulmasta ja järjesti tiedotustilaisuuksia esimerkiksi suurlähettiläille, mistä saimme paljon kiitosta.
Poikkeusolosuhteissa työskentely
Haasteet eivät kuitenkaan loppuneet: vain muutama kuukausi myöhemmin koko maailma sulkeutui koronapandemian takia. Elokuussa 2020 asemapaikassani Beirutissa tapahtui maailmanhistorian kolmanneksi suurin räjähdys, jossa itsekin loukkaannuin vakavasti. Libanonin pankkikriisi ja Turkin talouskriisi vaikuttivat myös maissa toimiviin syyrialaisiin naisjärjestöihin.
Työn oli kuitenkin jatkuttava. Jouduimme siirtämään kaiken toimintamme virtuaalisille alustoille, mikä loi haasteita saavutettavuudelle: Syyrian kriisin myötä monet perheet elivät ilman sähköä ja nettiyhteyksiä, ja digitaalinen kuilu miesten ja naisten välillä kasvoi pandemian aikana. Joskus koronasääntöjä käytettiin myös naisten sulkemiseksi pois neuvotteluista.
Toisaalta digitaaliset työkalut mahdollistivat dialogit sellaisten naisten kanssa, jotka eivät olleet aiemmin voineet osallistua toimintaamme esimerkiksi Syyrian ulkopuolella. Myös WAB jatkoi työtään verkossa, mikä mahdollisti perustuslaillisiin teemoihin syventymisen. Etätyöskentelyn ansiosta he pystyivät luonnostelemaan pitkän listan perustuslain pykäliä erityislähettilään tueksi.
Syyrian tasa-arvotyön haasteet
Tasa-arvon edistäminen Syyrian rauhanprosessissa ei ole helppoa. Esimerkiksi WAB saa usein syyt niskoilleen, kun prosessi ei etene. Sen on kuitenkin vaikea tehdä näkyvää työtä, kun virallinen prosessi ei edisty, ja kun naisaktivisteihin kohdistuu monenlaisia turvallisuusuhkia. WAB kuitenkin jatkaa vaikeita dialogeja, vaikka kaikki muut neuvottelut ovat olleet jäissä.
Sekä konfliktin osapuolet että monet kansainväliset toimijat näkevät sukupuolikysymykset usein toissijaisena, ja ehdottavat niiden käsittelyä, kun rauhanneuvottelut ovat ohi – jos silloinkaan. Lisäksi tasa-arvotyön onnistumiset – yksi sana turvallisuusneuvostopuheenvuorossa tai WAB:n läsnäolo samassa kaupungissa neuvottelujen aikana – saattavat vaikuttaa ulkopuolisten silmin pieniltä. Kuten rauhanrakennuksessa yleensä, tuloksia on hyvin vaikea mitata.
Logistiikka ja byrokratia luovat kuitenkin mielestäni suurimmat haasteet naisten merkitykselliselle osallistumiselle. YK:n hankintasäännöt eivät esimerkiksi vieläkään mahdollista sylilapsen tai lastenhoitajan matkalippujen sisällyttämistä kokouskuluihin. Tein hiljattain vertailevan tutkimuksen naisten neuvoa antavista elimistä eri rauhanprosesseissa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että mitä paremmin logistiikka on hoidettu, sitä tehokkaammin naiset pystyvät vaikuttamaan neuvotteluihin.
Vaikka moni valtio haluaa edistää naisten osallistumista Syyrian poliittisessa prosessissa, on vain harva valmis järjestämään pitkäaikaisia Schengen-viisumeita syyrialaisille naisaktivisteille. Tämä johtaa siihen, että samat viisumin jo saaneet naiset osallistuvat vuodesta toiseen kansainvälisten järjestöjen järjestämiin tapahtumiin. Jotkut kansainväliset toimijat tukevat tarkoituksella vain sellaisia naisia, jotka edustavat edistyksellistä feminismiä. Mielestäni meillä on kuitenkin intersektionaalisen feminismin hengessä vastuu pyrkiä saavuttamaan työllämme myös sellaiset naiset, jotka eivät normaalisti hyödy kansainvälisestä rahoituksesta.
Syyria-työ on erittäin sensitiivistä ja usein myös psykologisesti kuluttavaa. Jouduin usein todistamaan suurta surua ja traumoja. Rauhanvälitystehtävissä luottamus on joskus ansaittava myös henkilöiltä, jotka kannattavat esimerkiksi vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneitä osapuolia tai jotka eivät hyväksy länsimaista tasa-arvokäsitystä. Minulle on kuitenkin aina ollut tärkeää, että kohtaan jokaisen naisen hänen taustastaan riippumatta. Erilaisten naisten kanssa työskentely on avartanut maailmankuvaani ja lisännyt uskoani siihen, että dialogi on aina mahdollista. Tämä oppi on tietysti tullut Martti Ahtisaarelta.
Teksti ja kuvat 1 & 2: Cecilia Pellosniemi
Kirjoittaja työskenteli CMC:n lähettämänä naiset, rauha ja turvallisuus (WPS) -asiantuntijana UN Womenin Syyria-hankkeessa vuodet 2019–2023 edistäen naisten osallistumista Syyrian poliittiseen prosessiin. Tänä aikana UN Womenin – ja koko YK-järjestelmän – Syyria-työ koki suuria mullistuksia.
