Ulkoministeri Valtonen ja Vaakanainen keskustelutilaisuudessa

Vuonna 2024 sain kunnian toimina niin Nuorten Agenda2030 -ryhmän toisena tasa-arvoisena puheenjohtajana kuin Nuoret, rauha ja turvallisuus -verkoston vaikuttamisvastaavana.  

Polku näihin tehtäviin ei noudattanut mitään viisivuotissuunnitelmia tai tarkkaan punnittuja valintoja. En myöskään ole kulkenut niin pitkää järjestöpolkua kuin moni kollegoistani, vaikka matkaa onkin jo kertynyt. Tuskin kymmenen vuotta sitten lukion penkillä edes tiesin, mitä YK tai kestävä kehitys tarkoittaa. Siitä huolimatta olen saanut kunnian toimia mitä antoisimmissa tehtävissä yhdessä erilaisten nuorten kanssa. 

Tärkein asia, joka on ajanut minua muun muassa näiden tehtävien ja teemojen pariin on ollut kiinnostukseni rauhan ja turvallisuuden teemoihin. Se on avannut paljon ovia, mutta vähintään yhtä tärkeä rooli on ollut erilaisilla yhteisöillä – niin toiminnan ja toivon lähteinä kuin myös merkityksen antajina. Oma polkuni järjestökentälle alkoi yliopistossa ainejärjestötoiminnan kautta, mutta tämä ei todellakaan ole jokaisen nuoren todellisuus. Täten toiminnan saavutettavuus on osoittautunut ratkaisevaksi – ei vain omalla, vaan myös monien muiden nuorten kohdalla. 

Osallistumisen oltava merkityksellistä, mutta myös monimuotoista 

Nuorten merkityksellisestä osallistumisesta puhutaan paljon, ja näkemyksiä on varmasti yhtä monta kuin sen eteen töitä tekeviä tahoja. Merkityksellisyyttä vähemmän puhutaan mielestäni monimuotoisuudesta. Monimuotoisuus ei tarkoita vain toimintamahdollisuuksien laajaa kirjoa, vaan ennen kaikkea eri taustoista tulevien, ja erityisesti niiden nuorten tavoittamista, jotka eivät jo ole järjestöjen tai verkostojen toiminnan piirissä. Tämä vaatii uudenlaisia keinoja ja laajempaa yhteistyötä. 

Olemme Nuoret, rauha ja turvallisuus -verkostossa pohtineet paljon sitä, kuinka voisimme tuoda verkoston toimijoita yhteen tavoittaaksemme paremmin toimintamme ulkopuolella olevia ja ennestään ei-aktiivisia nuoria. Toisaalla Nuorten Agenda2030 -ryhmässä olemme pyrkineet edistämään nuorisotoimijoiden verkostoitumista keskenään, jotta niin toimivia kuin ei-toimivia käytäntöjä ei keksittäisi uudelleen, vaan sen sijaan tarjottaisiin ratkaisuja tehokkaamman yhteistyön kautta.  

Aikuisten tulee mahdollistaa nuorten osallistuminen 

Työskentely nuorten eteen on usein tuntunut kuin toiselta päivätyöltä. Emme kuitenkaan voi tehdä tätä työtä yksin, emmekä varsinkaan voi elää todeksi nuorten merkityksellistä osallistumista ilman ”aikuisia”. Nuoret ovat merkittävässä roolissa rauhan ja turvallisuuden edistämisessä, paikoin jopa sitä itse tiedostamatta. Olenkin puhunut eri luottamustehtävissäni siitä, kuinka nuorilla on sukupolvelleen ominaista asiantuntemusta, jota tulee hyödyntää, jos mielimme rakentaa kestäviä ja rauhanomaisia yhteiskuntia, myös tulevaisuuteen katsoen.  

Rauhaan ja turvallisuuteen olennaisesti liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet eivät ole lähellekään saavutettavissa, jos tavoitteen 16: rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto todeksi eläminen ontuu. Ontuminen ei johdu vain valtionjohtajien kehnoista päätöksistä; unohdamme helposti, että rauhanomaisia yhteiskuntia ja tulevaisuuksia ei rakenneta ilman nuoria – siis niitä, jotka nyt jo muodostavat yli puolen maapallon väestöstä. Meillä ei ole varaa siihen, että nuoret menettävät toivonsa, sillä nuoret ovat polkumme tulevaisuuden kestävään rauhaan.  

Siksikin on tärkeää, että työskennellessämme rauhan ja turvallisuuden eteen, huolehdimme myös siitä, että näissä prosesseissa on mukana eri taustoista ja elämänvaiheista sekä erilaisin kokemuksin ja näkemyksin varustettuja nuoria.  

Rakentakaamme siis polkuja erityisesti niille nuorille, joita emme vielä ole tavoittaneet. Muistuttakaa niin itseämme kuin toisiamme siitä, että ei ole kestävää rauhaa tai turvallisuutta ilman erilaisia nuoria. 

Karoliina Vaakanainen 

Kirjoittaja opiskelee kansainvälistä politiikkaa ja työskentelee aktiivisesti nuorisojärjestökentällä.