Kriisinhallintakeskus on yli vuoden ollut mukana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa, jossa tutkittiin Suomen Afganistan-operaatioihin osallistumisen vaikuttavuutta eri näkökulmista ja systeemisen arviointimallin kehittämistä. Tutkimuksen taustalla oli tietotarve siitä, miten kriisinhallinnasta voisi resurssien käytön kannalta tehdä suunnitelmallisempaa ja vaikuttavampaa. Hankkeen tutkimustulokset osoittavat, että vaikuttava kriisinhallinta on kokonaisvaltaista ja mukautuvaa. Tämä edellyttää, että luodaan käytännöt, joiden avulla konfliktialueista muodostetaan ja ylläpidetään moninäkökulmaista tilannekuvaa, joka yhdistää kriisinhallinnan monet toimijat.

Raportin kärkisuosituksia ovat:

• Suomen tulee muuttaa painotusta jälkikäteisistä arvioinneista kohti kriisinhallintaoperaatioiden vaikuttavuuslähtöistä suunnittelua ja mukautuvaa johtamista
• Suomen tulee kytkeä kriisinhallintaan liittyvä päätöksenteko tavoitteiden toteutumisen seurantaan toiminnan kaikilla tasoilla
• Suomen tulee edistää kansainvälisellä tasolla vaikuttavuuslähtöisiä toimintatapoja operaatioiden suunnittelussa ja mukauttamisessa
• Suomen tulee siirtyä selvityksistä toimintaan

Vaikuttavuuden arviointi osaksi kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua

Hankkeen päätösseminaarissa 31.8. käydyssä keskustelussa nousi esiin, että tutkimustietoa kriisinhallinnan vaikuttavuudesta on olemassa raportin lisäksi riittävästi, mutta jo aiemmin vaikuttavuuden parantamiseksi esitettyjä suosituksia ei ole ryhdytty toimeenpanemaan eri organisaatioissa. Kriisinhallintakeskuksen johtavan asiantuntija Jyrki Ruohomäen mukaan syytä tälle tulisi etsiä eri instituutioiden (SM, UM, EU) hallinnon rakenteista, mikä on johtanut toiminnan siiloutumiseen kriisinhallinnassa. Tämä on puolestaan estänyt kriisinhallinnan vaikuttavuuden arviointia kokonaisuudessaan ja kriisinhallinnan vaikuttavuuden kehittämistä yhdenmukaisesti yli hallinnonalojen. Konkreettisena keinona Ruohomäki esitti kriisinhallinnan vaikuttavuuden seurannan eriyttämistä kokonaan operatiivisesta toiminnasta ulkopuoliselle organisaatiolle.

Ulkoministeriön tiiminvetäjä Elina Saaristo-Diatta korosti, että tiedollisten valmiuksien osalta EU:n ulkoasiainhallinnossa olisi kaikki valmiudet vaikuttavuuden parantamiseen, mutta ongelmana on enemmänkin se, että esimerkiksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja ”Do No Harm”-periaatetta ei ole integroitu osaksi siviilikriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua.

Systeeminen lähestymistapa

Raportin tutkijaryhmässä toimineen Saila Tykkyläisen mukaan Afganistanissa kriisinhallinnalla jäykistettiin epävakautta ja turvattomuutta ruokkiva systeemi yhä vaikeammaksi muuttaa. Siksi kriisialueita on lähestyttävä omalakisina yhteiskuntina, eikä konfliktina. Kriisinhallintaa voi kehittää hankkeessa kehitetyn lähestymistavan avulla, jossa operaatioiden vaikuttavuuslähtöisen suunnittelun tueksi tarvitaan kohdealueen systeeminen analyysi. Sen tuottamiseen tarvitaan myös paikallisia toimijoita.

Everstiluutnantti Jarkko Pelkonen muistutti, että sotilaallisessa kriisinhallinnassa suunnittelu on hyvin ylhäältä päin johdettua ja tästä syystä paikallisen tason osallistaminen suunnitteluun on puolustusvoimien näkökulmasta melko kaukainen ajatus.

Saaristo-Diattan mukaan EU:n eri jäsenmaat suhtautuvat paikallisen tason rooliin siviilikriisinhallintaoperaatioissa hyvin vaihtelevasti. Ruohomäki totesi, että EU:ssa siviilikriisinhallintaoperaatiot perustetaan jäsenmaavetoisesti ja hyvin nopealla aikataululla, jolloin huolelliselle ja monipuolisesti eri toimijoita osallistavalle suunnittelulle ei jää aikaa ja jäsenmaiden omat poliittiset intressit voivat helposti jyrätä alleen vaikuttavuuslähtöisen suunnittelun.

Ruohomäen mukaan keinoja paikallisen omistajuuden vahvistamiseksi voisivat olla operaatioiden keston lyhentäminen, mittakaavan pienentäminen sekä toimintaympäristön jatkuvan seurannan ja operaatioiden mukautuvuuden sisällyttäminen jo siviilikriisinhallintaoperaatioiden suunnitteluvaiheeseen. Maria Mekri Safer Globesta muistutti, että kriisinhallintaoperaatioita suunniteltaessa tulisi jatkossa pystyä vastaamaan paremmin kysymykseen, mihin ja missä vaiheessa kansainvälisten toimijoiden vastuu loppuu, viitaten naisten aseman romahtamiseen Afganistanissa kansainvälisten joukkojen poistuttua maasta vuonna 2021.

Suomen vaikuttaminen kansainvälisellä tasolla

Ulkoministeriön yksikönpäällikkö Veikko Kiljunen totesi, että riittävien resurssien ja osaamisen ohella on tärkeää, että Suomesta löytyy poliittista tahtoa aktiiviselle vaikuttamistyölle kansainvälisissä operaatioissa. Osaamisen kerryttämisen yhteydessä Kiljunen toi esiin kansalaisjärjestökentän, jonka monipuolista tietotaitoa tulisi pyrkiä hyödyntämään nykyistä paremmin ja monipuolisemmin kriisinhallintaoperaatioiden kontekstissa.

Jyrki Ruohomäen mukaan muutoksen kriisinhallinnassa vaikuttavuuslähtöisempään suuntaan on viime kädessä tapahduttava juuri kansainvälisellä tasolla ja että muutoksen edistäminen edellyttää paitsi aktiivista toimijuutta Suomelta, myös huomion kiinnittämistä esimerkiksi EU:n päätöksenteon nykyisiin haasteisiin. Esimerkiksi EU:n jäsenmaiden sisäinen yhtenäisyys päätöksenteossa on ollut ensisijainen prioriteetti suhteessa operaatioiden vaikuttavuuslähtöiseen suunnitteluun.

 

Tutkimusraportin voi lukea tästä: Muuttuva ja kokonaisvaltainen kriisinhallinta? Suomen osallistuminen kriisinhallintatoimiin Afganistanissa 2002-2021 sekä vaikuttavuusarvioinnin kehittäminen| Valtioneuvosto julkaisut (julkaisut.valtioneuvosto.fi)

Lisätietoa hankkeesta sekä kaikki hankkeen julkaisut: Suomen Afganistan-operaatioiden vaikuttavuus ja systeemisen arviointimallin kehittäminen | Tieto käyttöön (tietokayttoon.fi)

 

Hankkeen tuottama tutkimusraportti julkaistiin 28.8. ja hankkeen päätösseminaari pidettiin 31.8. Päätösseminaarissa tutkijat Anisa Doty Kriisinhallintakeskuksesta, Saila Tykkyläinen Vaikuttava Yrityksestä, Juha Pyykönen Security Analysis’ta ja Tapio Koskimies Comprendumista esittelivät tuoreen raportin tulokset ja suositukset. Raportin sisällön esittelyn jälkeen paneeli keskusteli kriisinhallinnan paremman vaikuttavuuden selvitysten viemisestä toimintaan. Paneelin asiantuntijoina olivat tiiminvetäjä Elina Saaristo-Diatta ulkoministeriöstä, yksikönpäällikkö Veikko Kiljunen ulkoministeriöstä, johtava asiantuntija Jyrki Ruohomäki Kriisinhallintakeskuksesta ja everstiluutnantti Jarkko Pelkonen pääesikunnasta. Moderaattorina toimi vanhempi tutkija Katariina Mustasilta Ulkopoliittisesta instituutista ja kommenttipuheenvuoron antoi toiminnanjohtaja Maria Mekri SaferGlobesta.