Lakkautukset sekä paikallisten aiempaa negatiivisempi suhtautuminen rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin ovat viime aikoina varjostaneet operaatioiden toimintaa etenkin Afrikassa. Trendi on herättänyt kysymyksiä laajojen operaatioiden tulevaisuudesta ja se voidaan myös nähdä jatkumona kasvavasta epäsuosiosta liberaalia rauhanrakennusta kohtaan (Dunton ym. 2023, 215, 219).
Etenkin YK:n rauhanturvaoperaatiot ovat nojanneet vahvasti liberaalin demokratian arvoihin. Niiden mandaatit ovat olleet moniulotteisia (Coleman & Job 2021,1453) ja toiminta on usein perustunut sotilaalliseen lähestymistapaan sekä laajoihin demokratisaatio- ja valtionrakennusprojekteihin, jotka ovat antaneet liberaalille rauhanrakennukselle sekä interventioille pakottavat kasvot kohdevaltioissa (Moe & Stepputat 2018, 294). YK on pyrkinyt sopeutumaan kritiikkiin ja operaatioiden kasvavaan epäsuosioon pehmentämällä missioidensa luonnetta sekä siirtymällä puhtaista rauhanturvaoperaatioista erityisiin poliittisiin missioihin (eng. special political mission) (Dunton ym. 2023, 211; Karlsrud 2023, 261). Tästä rauhanturvaamisen niin sanotusta pragmaattisesta siirtymästä huolimatta missioiden epäsuosio on jatkunut. Saman on kohdannut myös EU, jonka läsnäoloa ei enää pidetä toivottuna osassa kohdemaista, ja missioita onkin lakkautettu Malissa ja Nigerissä.
Viimeisin esimerkki missioiden alasajosta Afrikassa on Somalia, jonka hallitus vaati YK:n UNSOM-missiota lopetettavaksi toukokuussa (Security Council Report). Lisäksi laajin operaatio Somaliassa, Afrikan unionin (AU) ATMIS-operaatio on vetäytymisvaiheessa ja sen on tarkoitus poistua maasta vuoden loppuun mennessä. UNSOM:n ja ATMIS:n lakkauttamiset jättävät maahan turvallisuustyhjiön, jota Somalian kansalliset kyvykkyydet eivät voi vielä täysin täyttää johtuen muun muassa kiihtyvistä taisteluista terroristijärjestö Al-Shabaabia vastaan sekä jännitteisestä tilanteesta Somalimaassa Etiopian kanssa.
YK:n ja AU:n ohella myös EU:lla on operaatioita Somaliassa. Herääkin kysymys, annetaanko EU:lle mahdollisuus täyttää muiden kansainvälisten järjestöjen operaatioiden jättämä tyhjiö vai ovatko myös EU:n kolme pitkäaikaista missiota polulla, jossa lakkautukset ovat vain ajan kysymys?
Jatkuvaa epävakautta ja siirtymä kohti kansallisten toimijoiden korostamista Somaliassa
Somalian poliittinen ja turvallisuusympäristö on ollut myllerryksessä viimeiset kolme vuosikymmentä sisällissodan päätyttyä vuonna 1991. Useat valtiot ja koalitiot ovat pyrkineet vakauttamaan maan jatkuvia kriisejä ja aseellisia konflikteja (Suonio 2021). Turvallisuusympäristöä on varjostanut etenkin vuonna 2007 alkanut aseellinen konflikti terroristijärjestö Al-Shabaabia vastaan (International Crisis Group), ja tänäkin päivänä järjestö toteuttaa iskuja valtion turvallisuusviranomaisia kohtaan säännöllisesti sekä hallitsee laajoja alueita Somalian etelä- ja keskiosissa. Lisäksi hauras humanitaarinen tilanne ja pirstaloituminen semi-autonomisiin blokkeihin ovat tuoneet osansa maan epävakauteen ja jännitteisiin (Oksamytna 2011, 100).
Säännöllisistäaseellisista yhteydenotoista ja moniulotteisesta epävakaudesta huolimatta Somalian turvallisuusarkkitehtuuri on alkanut siirtyä kohti kansallisten toimijoiden yksipuolista korostamista ja kyvykkyyksiä. Somalian turvallisuussektorin kehityssuunnitelman mukaan tavoitteena on saavuttaa kansallisille viranomaisille täysin suvereenit kyvykkyydet maan turvallisuusvastuissa seuraavan viiden vuoden sisään (Amani Africa). ATMIS:n miltei 20 000 työntekijän vastuiden siirtäminen kansallisille toimijoille ja mission poistuminen maasta vuoden loppuun mennessä, luovat äkillisen tarpeen vakaalle sekä kansallisesti tuetulle turvallisuuden viitekehykselle (Somali Dialogue Platform). YK:n UNSOM-missio taas lakkautetaan lokakuun loppuun mennessä, jolloin sen mandaatti päättyy. YK:n maatiimi jatkaa kuitenkin toimintaa Somaliassa (Security Council Report).
Jatkuva epävakaus Somaliassa sekä kriisinhallintamissioiden alasajon tuomat muutokset turvallisuussektorissa luovat mahdollisuuden turvallisuustyhjiön syntymisestä, jota Al-Shabaab tai muut toimijat voivat käyttää hyväkseen. Tästä onkin nähty osittaisia viitteitä, kun viime syksynä Somalian hallitus pyysi teknistä taukoa ATMIS:n joukkojen vetäytymiselle Al-Shabaabin onnistuneiden hyökkäysten vuoksi (Security Council Report). EU:n missioilla olisikin entistä laajempi mahdollisuus tukea Somalian kansallisia toimijoita tyhjiön täyttämisessä ja turvallisuussektorin kehityssuunnitelman toteuttamisessa, mutta niiden mandaattien jatkoa ei voida pitää itsestäänselvyytenä.
EU:n missiot Somaliassa
EU on ollut pitkään Somalian yksi keskeisimpiä tukijoita ja maassa toimiikin kolme EU:n kriisinhallintamissiota. EU:lla on vahvasti omat intressinsä pelissä alueella, sillä Afrikan sarvessa sijaitseva Adeninlahti on EU:n tärkein merikauppareitti Intian valtamerelle, jonka vakauteen terrorismi ja merirosvous ovat vaikuttaneet negatiivisesti Somalian vesialueilla (Pub Affairs Bruxelles). Lisäksi EU on pyrkinyt edistämään suhteita Afrikan unioniin ja vahvistamaan rooliaan alueella missioidensa kautta.
EU:n intressejä heijasteleekin vuonna 2008 perustettu EUNAFVOR Somalia, joka on EU:n pitkäkestoisin operaatio Somaliassa ja samalla EU:n ensimmäinen merioperaatio(Oksamytna 2011, 101). Mission toimenkuvaan kuuluvat etenkin merirosvouden ennaltaehkäisy, Maailman ruokaohjelma WFP:n alusten suojelu sekä kalastusaktiviteettien monitorointi alueella. Somalian meriturvallisuuteen liittyy myös EU:n siviilikriisinhallintaoperaatio EUCAP Somalia, jonka yksi päätehtävistä on kansallisen meriturvallisuussektorin kehittäminen. Lisäksi missio tukee Somalian poliisisektorin kehitystä ja kyvykkyyksien kasvattamista oikeusvaltioperiaatteisiin liittyvissä kysymyksissä.
Sotilaallisen kriisinhallinnan operaatio EUTM Somalian pääsääntöiseen toimenkuvaan puolestaan kuuluu sotilaalliset koulutus- ja neuvonantotehtävät kansallisille asevoimille sekä tätä kautta Somalian turvallisuussektorin reformin tukeminen. EUTM on muun muassa järjestänyt johtajakoulutusta ja mentorointia esikuntatasolla sekä peruskoulutusta asevoimien jalkaväelle. ATMIS:n vetäytyminen vaikuttanee EUTM:n toimintaan, kun se pyrkii kouluttamaan kansallisia toimijoita niin, että ne kykenisivät vastaamaan ATMIS:n jättämään aukkoon.
EU:n missioiden lähitulevaisuus: Epävarmuutta ja tarvetta jatkuvalle arvioinnille
EU:n Somalian missiot eivät edusta puhtaasti liberaalin rauhan paradigmaan perustuvia moniulotteisia operaatioita, vaan niissä on myös pragmaattisempia piirteitä. Luonteeltaan samankaltaisen UNSOM:n lakkautus ja EU-missioiden alasajo Nigerissä ja Malissa viestivät kuitenkin EU-missioiden tulevaisuuden epävarmuudesta myös Somaliassa. Samalla EU:n Somalian missioiden vaikuttavuuden on arvioitu olevan vaihtelevaa: EUNAVFOR:n vaikuttavuutta on pidetty hyvänä, sillä se on osittain onnistunut vakauttamaan vesialueita fasilitoimalla humanitaarisen avun toimituksia ja pysäyttämällä kauppareiteillä tapahtuneita hyökkäyksiä (Arconasa-Ledesma 2021, 7). EUTM:n vaikuttavuutta on sen sijaan pidetty heikompana, vaikka se onkin nauttinut vahvaa luottamusta Somalian kansallisten toimijoiden puolelta (Ali & Williams 2020, 15). EUTM:n vaikuttavuutta voitaisiin kuitenkin vahvistaa edelleen, jos tarpeet kansallisten asevoimien vahvistamiseksi kasvavat ATMIS:n jättämän tyhjiön täyttämiseksi.
EU:n missioiden lähitulevaisuudesta Somaliassa on esitetty eri skenaarioita aina niiden mandaattien vahvistamisesta täydelliseen lakkautukseen. Ainut varma asia EU:n missioiden tulevaisuudesta on kuitenkin niiden epävarmuus: Missioiden kohtalot etenkin vuoden 2024 jälkeen tulevat riippumaan monesta nopeasti muuttuvasta tekijästä, kuten Al-Shabaabia vastaan käytävän konfliktin kehityskuluista, ATMIS:n ja UNSOM:n jättämän tyhjiön vaikutuksista sekä Somalian turvallisuussektorin kansallisista kyvykkyyksistä vastata omasta turvallisuusympäristöstään enenevissä määrin (Pub affairs Bruxelles).
Oman osansa Somalian turvallisuusympäristön kehitykseen tuovat myös suunnitelmat uudesta ja enemmän pragmaattisesta AU:n missiosta, jonka toimenkuvaksi on kaavailtu Somalian kyvykkyyspuutteisiin vastaaminen, asutuskeskittymien ja infrastruktuurin suojelu sekä tukevat valtionrakennustoimet (Security Council Report). Vaikka lopullista päätöstä mission toimenkuvasta ei ole tehty, vaikuttaa se huomattavan samankaltaiselta EU:n missioihin nähden. Tämä voikin luoda tilanteen, jossa Somalian hallitus ja muut kansalliset toimijat tulevat arvioimaan tarkasti EU:n missioiden tarpeellisuutta ja ajankohtaisuutta. EU:n tuleekin arvioida jatkuvasti oman toimintansa ajankohtaisuutta suhteessa Somalian turvallisuusympäristöön ja sen muutoksiin, jos se mielii myötävaikuttaa läsnäolonsa tulevaisuuteen.
Teksti: Oskari Portaankorva
