”Mites toi siviilikriisinhallinta, oletko funtsinut sitä?” Tämän kysymyksen esitti hyvä kollegani ja ystäväni Tullissa noin viisi vuotta sitten työvuoromme aikana. Siitä hetkestä syttyi kipinä, joka johdatti minut yhä syvemmälle siviilikriisinhallinnan maailmaan. En ollut aiemmin kuullutkaan alasta, mutta kyseisen työvuoron jälkeen aloin etsiä kaikkea mahdollista tietoa, mitä internetistä ja kirjallisuudesta löytyi. Keskustelut kollegani kanssa siviilikriisinhallinnasta jatkuivat aina, kun työvuoromme osuivat yhteen – ja usein myös vapaa-ajalla. Mitä enemmän kuulin tarinoita kansainvälisistä operaatioista ja kokemuksista, sitä vahvemmaksi kasvoi tunne, että pääsisipä itsekin auttamaan, kokemaan ja osallistumaan.

WISE-mentorointiohjelman kahdeksannen vuosikurssin päätöstilaisuus: kuvassa ohjelman aktoreita ja toiminnanjohtaja Anne Palm.
Uskon vahvasti, että nuoret ovat merkittävä voimavara siviilikriisinhallinnan tehtävissä. Mielestäni sitä ei ole vielä optimaalisesti hyödynnetty, vaikka Kriisinhallintakeskus on tehnyt erinomaista työtä Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan edistämisessä tarjoamalla tietoa alan teemoista ja työllistämällä vuosittain korkeakouluharjoittelijoita. On rohkaisevaa huomata, että myös Euroopan unioni on tarttunut tähän teemaan ja käynnistänyt uuden pilottiohjelman, jonka tavoitteena on rekrytoida nuoria asiantuntijoita siviilikriisinhallinnan tehtäviin. Tämä on tärkeä askel kohti osallistavampaa, monimuotoisempaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa siviilikriisinhallintaa.
Itselleni tulevan työpaikan kriteerejä olivat työn merkityksellisyys ja se, että pääsee auttamaan muita ihmisiä. Tämän ajatuksen ohjaamana hakeuduin Raja- ja merivartiokouluun, josta valmistuin nuoremmaksi merivartijaksi. Virkamiesurani aloitin Länsisataman rajavartioasemalla Helsingissä.
Työn ohessa opiskelin Helsingin yliopistossa kandidaatin tutkinnon baltologian ja slavistiikan opinnoista sekä filosofian maisterin tutkinnon kielten maisteriohjelmasta. Opiskelu tarjosi uudelleen mahdollisuuden kansainväliseen ilmapiiriin ja kokemuksiin, joita olin kaivannut, sillä vietin osan lapsuudestani Brysselissä. Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt Tullilla tullitarkastajana ja vastuuhenkilönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Samoihin aikoihin aloitin kyberturvallisuuden maisteriohjelman opinnot Jyväskylän yliopistossa. Olen ollut todella onnekas siinä, että Tulli on aina kannustanut ja tukenut opintojani sekä tarjonnut minulle monipuolisia työ- ja koulutusmahdollisuuksia.
Tiesin, että jos haluaisin tulevaisuudessa työskennellä oman asiantuntijaprofiilini mukaisissa siviilikriisinhallinnan tehtävissä, minun olisi ensin suoritettava siviilikriisinhallinnan peruskurssi. CMC:n kurssille pääseminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska valintoihin vaikuttavat mm. maailmanpoliittinen tilanne sekä hakijoiden kova taso. Oma paikkani varmistui vasta neljännellä hakukerrallani, mikä kertoo siitä, ettei muutama kielteinen päätös saa lannistaa. Sitkeys ja määrätietoisuus palkitaan – ennemmin tai myöhemmin.
Peruskurssi vastasi täydellisesti odotuksiani ja jopa ylitti ne. Kyseessä oli paras koulutus, johon olen koskaan osallistunut. Kurssi oli dynaaminen ja laaja-alainen tarjoten syvällisen katsauksen siviilikriisinhallinnan eri teemoihin ja tehtäviin. Kouluttajina toimi alan huippuasiantuntijoita, joilla oli sekä vankka teoreettinen että operatiivinen kokemus omilta erikoisalueiltaan. Oppimista tuki myös se, että kurssilaiset olivat motivoituneita ja asiantuntevia; ryhmähenki ja yhteinen tekemisen meininki loivat innostavan oppimisympäristön. Kurssi tarjosi myös erinomaiset puitteet verkostoitumiseen niin kouluttajien kuin muiden kurssilaistenkin kanssa.

Antoni Sipilä työskentelee Lentotullin vastuuhenkilönä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
Oman ammatillisen kehittymiseni kannalta yksi keskeisimmistä tekijöistä on ollut mahdollisuus saada mentorointi osaksi matkaani. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita siviilikriisinhallinnasta. Erityisesti WISE:n kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan mentorointiohjelma on ollut minulle arvokas ja inspiroiva kokemus. Tällaiset tukirakenteet ovat korvaamattomia, kun tavoitteena on vahvistaa tulevien asiantuntijasukupolvien osaamista ja itseluottamusta.
Antoni Sipilä